Runo Viinasta

Runo Viinasta *). Kirjoittanut Samuli Korhonen

Kuules, viina, kuinka laulan!

Kuules, puteli, puheeni!

Empä moiti mahtiasi,

Enkä voimaasi vähennä:

Olet kyllä oiva ruoka,

Siivo syöjillen sulonen,

Jotka ryypyn ryyppäjävät,

Harvon kaksi kallistaavat,

Kolmannest’ ei koskaan huoli.

Einet-ryyppy ensistänsä

Antaa aamusta varahin

Ruoka-lystin ruumihillen;

Vaan jotk’ ovat ystävänä

Suunsa kanssa suuttumata,

Hankkiivat halulla siihen

Kaikin ajoin kaatamista,

Niillen on ikänsä ollut

Viina varsin vaarallinen.

Teki se ennen tengan reiän

Talonpojankin povellen:

Potkasee se Porvarinkin

Kauppa-kaaret kallellensa.

Saavutti se Saarnamiestä,

Varsin valmiista Papista

Teki Teinin toisen kerran,

Lipan Leualta puotti.

Toimittaa se toisen kerran

Tuomaritkin tuhnioiksi,

Lautamiehet laitteleepi

Juttumiesten mieltä myöten:

Kuin käyvät käräjämiesten

Arkun kautta kaiket öiset,

Sitten torkkuuvat tuvissa

Oikeutta istuttaissa,

Virka vaihtuupi uneksi,

Heistä tulee vanhat herrat.

Laulattaa se Lukkarilla

Väärin virrenkin välistä.

Minkäs tekee Mittarillen,

Minkä muillen muutamillen

Virkamiehillen vähillen,

Niimpä Nimismiehillenkin!

Viskaa se virattomaksi,

Toimittaapa torppariksi:

Se se Seppiä pilaapi,

Suutaria, Räätäriä

Äkäisiksi ärryttääpi.

Siinä se siivomman tekeepi,

Kuin se vaimoja vetääpi

Penkin päähän pyllyllensä –

Lakki päästä pyörähtääpi,

Pois nokka nenän kohalta.

Sitä varjele ja estä

Näkemästä, kuulemasta!

Outo on nähä näkevän,

Paha pitävän piellä.

– Vasta minä vanhoillani

Oivalsin tämän asian,

Kuinka kunnia meneepi,

Aleneepi miehen arvo,

Kaikki rakkaus katoopi

Entisiltä ystäviltä,

Miesi velkahan vetähin,

Joka ryyppääpi rysyltä,

Viinan viljassa elääpi

Monet päivät pääksyttäsin:

Maailman makea seura,

Tapa vanha tarttuvainen,

Jot’ ei arvata alusta,

Saapi semmoset vahingot.

Sillä on sielulla enemmän

Tekemistä Tuonelassa.

Kuin on kuolema tukinnut

Kulkun kuohuvan peräte,

Vettä viepi viimeseksi

Hunajasta ei hän huoli,

Eikä viinoja valihte.

– Yksi ankara asia!

Joka täällä tutkintota

Tarkempata tarvihteepi,

Varotusta vahvempata

Ihmisiltä ansaihteepi:

Vaan ei siitä vanhat huoli,

Kuin jo kasvavat musikat

Kaksin kupin kaateleevat.

Eipä eväs liikuttaissa

Piisaakkaan puoli-välille,

Määrätyt matka-rahaiset

Kestä keski-tiehenkähän,

Kuimpa häntä kuusin markoin

Poika pikkunen paneepi,

Sievä siit’ on sitten tulla

Kolmen taallerin kohallen,

Tott’ on Tolva irtanaissa,

Eikä Louvusta lukua,

Vähä Riksistä rätinki.

Uskaltaapa ukko vielä

Toki toisellen sanoa:

Älä, ystäväin, pakene!

Seisoskele näillä seuvun!

Niin saat suuhusi sinäkin;

Minä annan aika-ryypyn,

Enkä heitä huomeneksi.

– Annas aikaa aamun tulla!

Miehellä on toinen mieli:

Kuitenkin kulungin tähen

Miesi päällensä puhuupi,

Haikanallen haasteleepi,

”Vaikka nyt jo kipiä kallo

Tahot harmista haleta;

Empä säästä sittenkähän,

Teeppä reisustas rätinki

Eilesistä ensistänsä!

Mitä mull’ on maksamista? ”

Tuollen taalleri tuleva,

Tolva toisellen kohallen,

Koko Loutu kolmannellen.

”Vaan ei nyt varsin ruveta

Eikä Kuitenkana kuolemahan,

Viinaa vielä on kylässä,

Vielä sittenkin sivallan

Koko kortterin velaksi:

Autas, veikkonen, vähäsen!

Toiste maksan, jos ma jaksan.”

– Aivan on asian kanta

Tällä lailla, lapsukaiset!

Minä sen toeksi tiiän,

Ett’ olen itekkin ollut

Taipuva tähän tapahan,

Saanut semmoset vahingot:

Terveys on turmeltuna,

Kaikki rikkaus kaonnut,

Matti taskussa makaapi.

Tällä suututin sukuni,

Esivaltani vihotin,

Näytin ihteni olevan

Hyvän suovillen suruksi,

Irvihampaillen iloksi.

Olkoompa opiksi muillen

Jotka saaneevat sanoa:

Muita mies oot opettanut;

Itek olet oppimaton.

*) Tämä Rautalammin Lautamiehen ja kuuluisan Runoniekan Samuli Korhosen tekemä Runo on, useamman maanmiehen anottua, tähän Aviisiin pantu toiveessa, ettei mainittu Lautamies, jonka tekemiä veisuja Pohjankin perillä usein veisataan, paheksine, että tämäkin hänen soma käsi-alansa Suomalaisillen näin tutummaksi tehään.

Lähde: Turun Viikko-Sanomien vuosikerta 1820, 10. kesäkuuta s. 1–3. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 23.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Turun Viikko-Sanomat, vuosikerta 1820. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/tvs/tvs1820_rdf.xml.