Runo Viinasta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Runo Viinasta *).

Kirjoittanut Samuli Korhonen


Kuules, viina, kuinka laulan!
Kuules, puteli, puheeni!
Empä moiti mahtiasi,
Enkä voimaasi vähennä:
Olet kyllä oiva ruoka,
Siivo syöjillen sulonen,
Jotka ryypyn ryyppäjävät,
Harvon kaksi kallistaavat,
Kolmannest’ ei koskaan huoli.
Einet-ryyppy ensistänsä
Antaa aamusta varahin
Ruoka-lystin ruumihillen;
Vaan jotk’ ovat ystävänä
Suunsa kanssa suuttumata,
Hankkiivat halulla siihen
Kaikin ajoin kaatamista,
Niillen on ikänsä ollut
Viina varsin vaarallinen.
Teki se ennen tengan reiän
Talonpojankin povellen:
Potkasee se Porvarinkin
Kauppa-kaaret kallellensa.
Saavutti se Saarnamiestä,
Varsin valmiista Papista
Teki Teinin toisen kerran,
Lipan Leualta puotti.
Toimittaa se toisen kerran
Tuomaritkin tuhnioiksi,
Lautamiehet laitteleepi
Juttumiesten mieltä myöten:
Kuin käyvät käräjämiesten
Arkun kautta kaiket öiset,
Sitten torkkuuvat tuvissa
Oikeutta istuttaissa,
Virka vaihtuupi uneksi,
Heistä tulee vanhat herrat.
Laulattaa se Lukkarilla
Väärin virrenkin välistä.
Minkäs tekee Mittarillen,
Minkä muillen muutamillen
Virkamiehillen vähillen,
Niimpä Nimismiehillenkin!
Viskaa se virattomaksi,
Toimittaapa torppariksi:
Se se Seppiä pilaapi,
Suutaria, Räätäriä
Äkäisiksi ärryttääpi.
Siinä se siivomman tekeepi,
Kuin se vaimoja vetääpi
Penkin päähän pyllyllensä –
Lakki päästä pyörähtääpi,
Pois nokka nenän kohalta.
Sitä varjele ja estä
Näkemästä, kuulemasta!
Outo on nähä näkevän,
Paha pitävän piellä.
– Vasta minä vanhoillani
Oivalsin tämän asian,
Kuinka kunnia meneepi,
Aleneepi miehen arvo,
Kaikki rakkaus katoopi
Entisiltä ystäviltä,
Miesi velkahan vetähin,
Joka ryyppääpi rysyltä,
Viinan viljassa elääpi
Monet päivät pääksyttäsin:
Maailman makea seura,
Tapa vanha tarttuvainen,
Jot’ ei arvata alusta,
Saapi semmoset vahingot.
Sillä on sielulla enemmän
Tekemistä Tuonelassa.
Kuin on kuolema tukinnut
Kulkun kuohuvan peräte,
Vettä viepi viimeseksi
Hunajasta ei hän huoli,
Eikä viinoja valihte.
– Yksi ankara asia!
Joka täällä tutkintota
Tarkempata tarvihteepi,
Varotusta vahvempata
Ihmisiltä ansaihteepi:
Vaan ei siitä vanhat huoli,
Kuin jo kasvavat musikat
Kaksin kupin kaateleevat.
Eipä eväs liikuttaissa
Piisaakkaan puoli-välille,
Määrätyt matka-rahaiset
Kestä keski-tiehenkähän,
Kuimpa häntä kuusin markoin
Poika pikkunen paneepi,
Sievä siit’ on sitten tulla
Kolmen taallerin kohallen,
Tott’ on Tolva irtanaissa,
Eikä Louvusta lukua,
Vähä Riksistä rätinki.
Uskaltaapa ukko vielä
Toki toisellen sanoa:
Älä, ystäväin, pakene!
Seisoskele näillä seuvun!
Niin saat suuhusi sinäkin;
Minä annan aika-ryypyn,
Enkä heitä huomeneksi.
– Annas aikaa aamun tulla!
Miehellä on toinen mieli:
Kuitenkin kulungin tähen
Miesi päällensä puhuupi,
Haikanallen haasteleepi,
”Vaikka nyt jo kipiä kallo
Tahot harmista haleta;
Empä säästä sittenkähän,
Teeppä reisustas rätinki
Eilesistä ensistänsä!
Mitä mull’ on maksamista? ”
Tuollen taalleri tuleva,
Tolva toisellen kohallen,
Koko Loutu kolmannellen.
”Vaan ei nyt varsin ruveta
Eikä Kuitenkana kuolemahan,
Viinaa vielä on kylässä,
Vielä sittenkin sivallan
Koko kortterin velaksi:
Autas, veikkonen, vähäsen!
Toiste maksan, jos ma jaksan.”
– Aivan on asian kanta
Tällä lailla, lapsukaiset!
Minä sen toeksi tiiän,
Ett’ olen itekkin ollut
Taipuva tähän tapahan,
Saanut semmoset vahingot:
Terveys on turmeltuna,
Kaikki rikkaus kaonnut,
Matti taskussa makaapi.
Tällä suututin sukuni,
Esivaltani vihotin,
Näytin ihteni olevan
Hyvän suovillen suruksi,
Irvihampaillen iloksi.
Olkoompa opiksi muillen
Jotka saaneevat sanoa:
Muita mies oot opettanut;
Itek olet oppimaton.

*) Tämä Rautalammin Lautamiehen ja kuuluisan Runoniekan Samuli Korhosen tekemä Runo on, useamman maanmiehen anottua, tähän Aviisiin pantu toiveessa, ettei mainittu Lautamies, jonka tekemiä veisuja Pohjankin perillä usein veisataan, paheksine, että tämäkin hänen soma käsi-alansa Suomalaisillen näin tutummaksi tehään.


Lähde: Turun Viikko-Sanomien vuosikerta 1820, 10. kesäkuuta s. 1–3. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 23.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Turun Viikko-Sanomat, vuosikerta 1820. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/tvs/tvs1820_rdf.xml.