Runo on tukista tehty

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Runo on tukista tehty,
Hivuskassan kaupuksesta:
Kirjoittanut Antti Puhakka


Saisinko sanalle vuoron,
Lyhyesti lyyrätellä
Tuosta tuhmasta tavasta,
Kamalasta kaupuksesta.
Kun on vasta vaimopuolet
Uuden keinon keksinynnä
Myydä tukkansa tukulla,
Rassata rahan himosta
Ulko-kansan kauppiaille,
Veijarille vietäväksi,
Jotka maata matkustavi,
Juoksevi joka kylässä,
Pitäjöitä pitkin, poikki,
Kaikki kirkot kiertelevi,
Typeriltä tyttäriltä,
Akoilta alaneniltä
Hapset kaikki katselevat,
Päät panevat paljahaksi,
Joka ompi outo kauppa,
Julkinen Jumalan pilkka,
Suuri inho ihmisille,
Naisten arvollen alennus,
Levitellä lettiänsä,
Päärlyjänsä päänsä päältä
Joka rentullen repiä,
Kuletella kutjanoille,
Kun se hempu Herraltamme
Ompi kerran kenkättynä
Varsin vaimo-ihmisille,
Päänsä peittona piteä;
Eikä itse ilman herra,
Kaikkivaltias vakainen,
Liene liioin lahjojansa
Kellenkänä kenkkinynnä.
Tuosta kaupasta katumus
Tulla piioille pitäisi,
Kun mokomat morsiammet,
Kuoleman kuvan näköiset,
Itse tietävi tilansa,
Alenevan arvionsa;
Koskapa tukaton tyttö
On kuin hännätön hevonen,
Kunnon miehellen mitätön
Kainaloiseksi kanaksi,
Niinpä piikaisten pitäisi
Piteä pitempi mieli.
Miero mieltä katselevi,
Sulhot piian pään pitoa,
Onko vahva varreltansa,
Hyvin kengältä kepiä,
Pää pysty, tania tukka,
Karvat kaunihin näköiset.
Eipäs entiset eläjät,
Kunnon vaimot varsinkana,
Tukkiansa tuullatellut,
Päärlyjänsä päänsä päältä,
Jotka heille Herraltansa
Oli lassa lahjoitettu
Kasvatella kaunihiksi,
Oman kullan kukkaseksi.
Tahi onko outo oppi,
Laki raskas raamatussa
Tehty muinen Moosekselta,
Paavalilta päälle pantu,
Josta vaimoillen vahinko
Karvan kaupassa tulisi,
Kun pitävi pitkä tukka
Päänsä peittona piteä?
Vaan jos vasta vaimopuolet,
Suomen tyttäret typerät,
Eivät muista muotoansa,
Oman karvan kauneutta,
Kuka kilvoin kihlonevi
Kunnon sulhon suukkosilla,
Kun tytärten lempi-letti,
Kaunis tukka turmellahan?
Mistäs hinnalla hivusten
Naimaonni ostetahan,
Joka miehet mielluttävi,
Kohti käymähän kosiat?
Eikä suorat suomalaiset,
Oiva miehet milloinkana
Naida tarvitse tahalla,
Puhutella puolisoksi
Tuommoisia tuppeloita,
Palkatuita piikasia,
Jotka eivät ensinkänä
Herran käskyjä käsitä,
Riennä kristityn tavalla,
Rakastele raamatuita,
Jossa ompi selvät säännöt,
Oikia opin osoitus,
Suosiolla suuren luojan,
Ihmisille ilmoitettu,
Että lainat lapsiltansa
Luoja tahtovi takaisin,
Kun tulemme tuomiolle,
Isän istumen etehen.

Antti Puhakka.


Lähde: Uusi Suometar 6.5.1874.