Runo on tukista tehty

Runo on tukista tehty, Hivuskassan kaupuksesta: Kirjoittanut Antti Puhakka

Saisinko sanalle vuoron,

Lyhyesti lyyrätellä

Tuosta tuhmasta tavasta,

Kamalasta kaupuksesta.

Kun on vasta vaimopuolet

Uuden keinon keksinynnä

Myydä tukkansa tukulla,

Rassata rahan himosta

Ulko-kansan kauppiaille,

Veijarille vietäväksi,

Jotka maata matkustavi,

Juoksevi joka kylässä,

Pitäjöitä pitkin, poikki,

Kaikki kirkot kiertelevi,

Typeriltä tyttäriltä,

Akoilta alaneniltä

Hapset kaikki katselevat,

Päät panevat paljahaksi,

Joka ompi outo kauppa,

Julkinen Jumalan pilkka,

Suuri inho ihmisille,

Naisten arvollen alennus,

Levitellä lettiänsä,

Päärlyjänsä päänsä päältä

Joka rentullen repiä,

Kuletella kutjanoille,

Kun se hempu Herraltamme

Ompi kerran kenkättynä

Varsin vaimo-ihmisille,

Päänsä peittona piteä;

Eikä itse ilman herra,

Kaikkivaltias vakainen,

Liene liioin lahjojansa

Kellenkänä kenkkinynnä.

Tuosta kaupasta katumus

Tulla piioille pitäisi,

Kun mokomat morsiammet,

Kuoleman kuvan näköiset,

Itse tietävi tilansa,

Alenevan arvionsa;

Koskapa tukaton tyttö

On kuin hännätön hevonen,

Kunnon miehellen mitätön

Kainaloiseksi kanaksi,

Niinpä piikaisten pitäisi

Piteä pitempi mieli.

Miero mieltä katselevi,

Sulhot piian pään pitoa,

Onko vahva varreltansa,

Hyvin kengältä kepiä,

Pää pysty, tania tukka,

Karvat kaunihin näköiset.

Eipäs entiset eläjät,

Kunnon vaimot varsinkana,

Tukkiansa tuullatellut,

Päärlyjänsä päänsä päältä,

Jotka heille Herraltansa

Oli lassa lahjoitettu

Kasvatella kaunihiksi,

Oman kullan kukkaseksi.

Tahi onko outo oppi,

Laki raskas raamatussa

Tehty muinen Moosekselta,

Paavalilta päälle pantu,

Josta vaimoillen vahinko

Karvan kaupassa tulisi,

Kun pitävi pitkä tukka

Päänsä peittona piteä?

Vaan jos vasta vaimopuolet,

Suomen tyttäret typerät,

Eivät muista muotoansa,

Oman karvan kauneutta,

Kuka kilvoin kihlonevi

Kunnon sulhon suukkosilla,

Kun tytärten lempi-letti,

Kaunis tukka turmellahan?

Mistäs hinnalla hivusten

Naimaonni ostetahan,

Joka miehet mielluttävi,

Kohti käymähän kosiat?

Eikä suorat suomalaiset,

Oiva miehet milloinkana

Naida tarvitse tahalla,

Puhutella puolisoksi

Tuommoisia tuppeloita,

Palkatuita piikasia,

Jotka eivät ensinkänä

Herran käskyjä käsitä,

Riennä kristityn tavalla,

Rakastele raamatuita,

Jossa ompi selvät säännöt,

Oikia opin osoitus,

Suosiolla suuren luojan,

Ihmisille ilmoitettu,

Että lainat lapsiltansa

Luoja tahtovi takaisin,

Kun tulemme tuomiolle,

Isän istumen etehen.

Antti Puhakka.

Lähde: Uusi Suometar 6.5.1874.