Runo raittiudesta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Runo raittiudesta.
(Muualta.)
Kirjoittanut anonyymi


Rakastele raittiutta
Eikä pikarii pivossa;
Muista aina muistutukset,
Vaarinota varoitukset,
Mitä sanelee Sanassa
Jumalamme juttelevi
Palkasta pahan elämän,
Siunauksesta siveän.
Tarjona on taivon talo,
Ilo, onni, i’änkaiken
Raittiin rakastajalle
Varsin viinan vihaajalle.
Onpa raitis onnellinen
Maailmata matkatessa;
Ystävyyden ylimäisen
Kohtajavi kotonansa
Yltäkyllin kylässäki.
Hälle Luoja lainoavi,
Aina antaa aikalailla
Kaluaki kaikenlaista
Tavarata tallellensa,
Siemenensä siunoavi
Vaarat kaikki karkottavi.
Ruumis raitis raittiilla,
Väkevitten välttäjällä.
Eikä nälkä näännyttele,
Puistuttele ruo’an puutos
Pirtissä pirteän miehen
Raittiutta rakastavan.
Lapset leikkii laattialla,
Telmivätte tervehinä,
Iloisina iloilevat,
Kasvavatten kaunoisina,
Niinkun kukkaset koreat
Niityllä niitettömällä,
Hyvän pellon pientareilla.
Jospa raitis joutusikin
Kouruhin kovankin onnen,
Eipä hätä hätyyttele,
Vaivuttelekaan vahingot
Raittiin rakastajat
Varsin viinan vihaajata,
Alttiina on apu aina,
Tarjona joka talossa,
Nopeasti naapurissa;
Jos tautiki tavotteleva
Kuolio häntä kuulustavi,
Niin on varsin onnellinen
Tuonelahan tullessansa,
Matkatessa Manalahan;
Luoj’ on laupias hänelle,
Varsinkin Vapahtajansa,
Alimainen ystävänsä.
Mutt’ kuin mietin miekkoista,
Alamielin ajattelen
Pikarin pitelijöitä,
Juomingeissa juoksijata,
Kuinka raukat raukenevat,
Kovin kurjiksi tulevat,
Vihdoin viinasta peräti;
Kuinka kunnia kuluvi,
Arvo miehen alenevi,
Koska huima humalassa
Villinä on viinapäissä.
Viina viepi viisaudenki,
Ylipäätä ymmärryksen,
Tappaa taidonkin todella,
Mielen kaiken menettävi,
Terveyden temmaisevi,
Saattaa serkuksi si’alle,
Luokse luontokappaleen.
Koska kuollo kohtajavi
Lähtöhetki lähenevi,
Julm’ on Luoja juomarille,
Konnalle tuomari kova,
Eikä anna armoansa
Lahjoita laupeutensa.

–r*.


Lähde: Suometar 15.6.1852.