Runo raittiudesta

Runo raittiudesta. (Muualta.) Kirjoittanut anonyymi

Rakastele raittiutta

Eikä pikarii pivossa;

Muista aina muistutukset,

Vaarinota varoitukset,

Mitä sanelee Sanassa

Jumalamme juttelevi

Palkasta pahan elämän,

Siunauksesta siveän.

Tarjona on taivon talo,

Ilo, onni, i’änkaiken

Raittiin rakastajalle

Varsin viinan vihaajalle.

Onpa raitis onnellinen

Maailmata matkatessa;

Ystävyyden ylimäisen

Kohtajavi kotonansa

Yltäkyllin kylässäki.

Hälle Luoja lainoavi,

Aina antaa aikalailla

Kaluaki kaikenlaista

Tavarata tallellensa,

Siemenensä siunoavi

Vaarat kaikki karkottavi.

Ruumis raitis raittiilla,

Väkevitten välttäjällä.

Eikä nälkä näännyttele,

Puistuttele ruo’an puutos

Pirtissä pirteän miehen

Raittiutta rakastavan.

Lapset leikkii laattialla,

Telmivätte tervehinä,

Iloisina iloilevat,

Kasvavatten kaunoisina,

Niinkun kukkaset koreat

Niityllä niitettömällä,

Hyvän pellon pientareilla.

Jospa raitis joutusikin

Kouruhin kovankin onnen,

Eipä hätä hätyyttele,

Vaivuttelekaan vahingot

Raittiin rakastajat

Varsin viinan vihaajata,

Alttiina on apu aina,

Tarjona joka talossa,

Nopeasti naapurissa;

Jos tautiki tavotteleva

Kuolio häntä kuulustavi,

Niin on varsin onnellinen

Tuonelahan tullessansa,

Matkatessa Manalahan;

Luoj’ on laupias hänelle,

Varsinkin Vapahtajansa,

Alimainen ystävänsä.

Mutt’ kuin mietin miekkoista,

Alamielin ajattelen

Pikarin pitelijöitä,

Juomingeissa juoksijata,

Kuinka raukat raukenevat,

Kovin kurjiksi tulevat,

Vihdoin viinasta peräti;

Kuinka kunnia kuluvi,

Arvo miehen alenevi,

Koska huima humalassa

Villinä on viinapäissä.

Viina viepi viisaudenki,

Ylipäätä ymmärryksen,

Tappaa taidonkin todella,

Mielen kaiken menettävi,

Terveyden temmaisevi,

Saattaa serkuksi si’alle,

Luokse luontokappaleen.

Koska kuollo kohtajavi

Lähtöhetki lähenevi,

Julm’ on Luoja juomarille,

Konnalle tuomari kova,

Eikä anna armoansa

Lahjoita laupeutensa.

–r*.

Lähde: Suometar 15.6.1852.