Runoelma (Laine)
| Runoelma, Opettajakokelas Hanell’in sepittämä ja lausuma Runebergin syntymäpäiväjuhlassa. Kirjoittanut Juho Laine |
I.
[muokkaa]- Ken sysännyt on syrjään tehtävänsä
- Ja jouten istuu arki-iltoansa? –
- Mä olen äiti – suokaa anteheksi –
- Nyt vaieta mä tahdon hetkiseksi
- Ja muiston’ aikoihin luon menneisihin,
- Oloni riemuihin ja murheisihin.
- Mä poian sain – hän soitti, lauloi, kuoli! –
- Mun valtaa äitin riemu, äidin huoli.
- Sydäntä äidin säilyttäiskö rintain,
- Jos synnyinpäivänään en armahintain
- Mä muisteleisi lapsikultaistani,
- Mun suurta, verratonta poikoani.
- Hän pääsi kuuluksi ja arvoisaksi,
- Mainetta, kunniaa sai köyhän lapsi,
- Ja kau’as kaiku kanteleensa ensi,
- Se etelään, itään ja länteen lensi.
- Vaan ääni tuon jos missä matkusteli,
- Se armautt’ ain’ äidin kertoeli,
- Näin halvan, köyhän äidin armautta.
- Oi lapsein verratonta rakkautta!
II.*)
[muokkaa]- Kerran vielä Suomessamme
- Väinön aika koitti,
- Runeberg kun laaksoissamme
- Kanneltansa soitti.
- Huojenteli huoliamme,
- Viritteli toivojamme
- Kaiku kauno kanteloisen,
- Soitti päivät kunniamme,
- Vaivat urho-aikoinamme
- Kannel Väinämöisen toisen,
- Lauloi lempilaaksojamme,
- Siintäväistä taivastamme,
- Lauloi laskut aurinkoisen,
- Kuvaeli kunnahamme,
- Ihanuudet metsälammen,
- Yönki kullan kuutamoisen.
- Sävel sydämestä läksi,
- Sydämihin koski,
- Lietsoi rinnat lämpimäksi,
- Mielet maasta nosti.
III.
[muokkaa]- Syntyköhön yhä eespäinkin neron lapsia sulle,
- Äitimme Suomi sa! Näin sun arvosi, loistosi kasvaa,
- Kunniahan sekä suuruuteen sinä astut jalosti.
- Kirkkaammin tulevaisuuteis, kuin koskahan ennen,
- Päilyy, poistavi vastukset yhä toivosi tieltä,
- Lastesi lempi sun raivaa polkusi riemujen voittoon.
*) Värssyt osaksi mukaelmia.
Lähde: Päijänne 13.2.1879.