Runon synty
Ulkoasu
Runon synty. Kirjoittanut Katri Vala |
- Sydämeni oli tallattu puutarha,
- kukaton, autio,
- arkipäivän kovat askeleet
- kumisivat lakkaamatta yli,
- mutta minä odotin.
- Syvällä mullan pimeydessä kuohui,
- yön hiljaisuudessa silmujen hennot päät
- napsahtelivat jäykkään kamaraan.
- Elämän syväaura
- kulki viiltäen ylitseni,
- olin hajalla, haavoissa, vapisin.
- Silloin pulpahti ilmoille vihreä liekki,
- maan nuori, valoisa henki.
- Olin nöyrä ja ihmetystä täynnä
- kuin Aadam ensi aamunansa.
Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.