Runopätkiä
| Runopätkiä. H. Heinen mukaan. Kirjoittanut Heinrich Heine |
I.[muokkaa]
- Tuo kolkko talvi tuiskullaan
- Se peittäköön vaikk’ aina maan,
- Ja myrskytuulet riehukoon,
- Mä iloinen tok’ aina oon,
- Kun kannan kuvan armahain
- Ja kevät-riemun rinnassain.
II.[muokkaa]
- Nuo vuodet eelleen rientää
- Ja kansat kuolee pois,
- Vaan lempi, sydän-lempi
- Ei konsaan kuolla vois.
- Jos kerran viel’ sun nähnen,
- Niin etees polvillein
- Ma lankeen, kuolen lausuin:
- Sua lemmin kultasein!
J[ohan]. F[ridolf]. H[a]–g[for]–s.
Lähde: Ilmarinen 27.9.1876.