Runotarten lemmikki

Runotarten lemmikki.

Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe

Käyn metsissä ja mailla

ja laulan linnun lailla,

tie kaikkianne vie.

Ja kuinka laulu soipi,

sen tahtiin karkeloipi

mit’ ympärillä lie.

Puu kunnes puhkee kukkaan,

maa nuoreen nurmen nukkaan,

ma tuskin malttaa voin.

Ma laulan niille, laulan,

viel’ alla talven paulan

tuot’ unta unelmoin.

Ma laulan järven jäällä,

kun talvi kukkii täällä

taas valkoloistossaan.

Sen vaipuessa uutta

jo ilon ihanuutta

käy kummut kukkimaan.

Käy nuoret kisapaikkaan

mun säveleeni raikkaan

jo nopsaan nouteluun:

ja poika-pökkö leiskuu,

ja tyttö-tökkö heiskuu

siell’ alla lehmuspuun!

Taa laakso jää ja rinne,

saa rientää lemmikkinne

noin siipianturoin.

Kons’, armaat muusat, taasen

syliinne sulokkaaseen

levähtää vihdoin voin?

Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.