Runottarelle (Hannikainen)
| Runottarelle. Kirjoittanut P. J. Hannikainen |
- Mikä saattoi sun
- Mua muistamaan?
- Kuka tänne tien
- Sulle neuvoikaan?
- Köyh’ on kotini,
- Maja matala,
- Sekä mieleni
- Kolkko, katala.
- Mikä sai sun nyt.
- Mua muistamaan?
- Kuka tänne tien
- Sulle neuvoikaan?
- Miks et saapunut
- Silloin luokseni,
- Kuin ol’ iloinen
- Vielä mieleni?
- Ehk’ et luokseni
- Siks sä saapunut,
- Ett’en minäkään
- Sua kaivannut,
- Iloss’ ollessain
- Sinut unhotin,
- Vaan kun suru sai –
- Sua aattelin!
- Ja kun aattelin,
- Heltyi syömesi,
- Ja kun toivotin –
- Lensit luokseni!
- Jalo runotar,
- Kaikki anteeks suo,
- Ja mun sieluuni
- Laulun henki luo!
- Sua lemmin nyt
- Täydell’ innolla!
- Sua ijäti
- Tahdon palvella!
- Jalo runotar,
- Mulle lempes suo,
- Siitä sieluni
- Laulun innon juo!
- Ilon aikana
- Ken on ystävä,
- Surun tulless’ on
- Usein pettävä –
- Mutta surussa
- Ystävän jos saa,
- Sit’ ei konsaan voi
- Riemu vieroittaa.
- Siis, jos suruni
- Onkin kestävä,
- Mua konsanaan
- Et oo jättävä,
- Vaan jos riemukin
- Minut valloittais,
- Ethän, ethän tok’
- Enää eroais?
Juhani H. [P. J. Hannikainen]
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.