Ruokajuhla

Ruokajuhla. Kirjoittanut Kaarlo Uskela

On taasen vuoden pimein yö

ja taas on maassa rauha.

Nyt hellitetään nälkävyö,

nautinnon mittanauha,

ja syödään minkä ehditään

ja sitten vetelehditään.

Nyt kukaan toistansa ei lyö

– kas kun on maassa rauha,

ja syöminen on kiire työ

ja ainoo ase kauha,

ja hyvä tahto vallitsee

ja ihmisiä hallitsee.

Tää vuoden iloisin on yö:

vietämme joulujuhlaa.

Nyt vuoden säästöt kukin syö

ja juo tai muuten tuhlaa.

Mitä on meille säästynyt,

kaikista niist’ on päästy nyt.

Jos yksin ei voi kuluttaa,

niin toisille voi antaa,

pois ystävilleen lahjoittaa,

talosta taloon kantaa.

Näin toinen toistaan tuttavat

jouluna ilahuttavat.

Kun liiat varat kaikki pois

näin ehtinyt on jakaa,

niin mitäs muuta tehdä vois

kuin syö ja juo ja makaa?

Ja syödä täyteen mahansa,

sen osaa kuka tahansa.

Näin vietämme me juhlaamme,

ei siihen vähät riitä:

me vuoden säästöt tuhlaamme.

Vaan menkööt – mitäs siitä!

Jos ei oo muuta hyötyä,

niin tulee edes syötyä.

Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.