Ruotsalaisille

Ruotsalaisille.
(Upsalassa, 4 p. Kesäk. v. 1875.)
Kirjoittanut August Ahlqvist

Se maa, ku tuol’ on puolen Itämerta,

Joss’ yhten’ ennen muinoin runsaasti

Vuos’ Ruotsalaisten, Suomalaisten verta,

Hartaasti meissä teitä tervehtii.

Eerikkein muurit, linna Birger Jaarlin

Ja tornit Thorkelin ja Oolovin

Ja kansa, ollut Kustaavein ja Kaarlein,

Nyt meidän kautta teitä tervehtii.

Ne vanhat, vahvat siteet katkesivat,

Kut kuusisataa vuott’ ol’ kestäneet;

Ikuiset muka liitot ratkesivat,

Tapausten tulvaa ei ne estäneet.

Kas, meidän maan ja mantereenne teidän

Jo rajapyykit oudot eroitti;

Koettu kumppal’ täytyi jättää meidän!

Se sydäntämme silloin kirveli.

Kov’ onni, joka teidät, meidät voitti,

Ei kumpaakaan tok’ vienyt hukuksiin;

Yöst’ uusi päivä kummallenkin koitti,

Uus’ ala laajempi nyt aukaisiin:

Ne, joilt’ ol’ teille verivainot tulleet,

Nyt veljinänne teihin yhtyivät,

Nuo tunturinne, torjumuurein’ olleet,

Seljäksi yhden rungon sääntyivät.

Ja me? Me rajoin uusin veljiämme

Ja Suomen syntysanat löysimme;

Tuo kansa, ollut vihamiehenämme,

Nyt rauhan kättä tarjos’ maallemme;

Ja rakennus, jon’ Ruotsin lak’ on luoja,

Kerroksin uusin nousee, leviää;

Valoa, oikeutta, rauhaa suojaa

Valtikka vakava ja lempeä.

***

Siit’ aikaa mennyt on, kuin rivitellen

Näin seisoi Suomen poiat kanssanne;

Nyt kättä lyöden, poven paisuellen,

Viel’ kerran liitymme me lippuunne,

Vannoen valan, kilvan teidän kanssa

Ain’ uljaast’ eelleen kamppaillaksemme

Sen eteen, minkä miesi kalliinnansa,

Mink’ armainnaan hän oloon saattanee.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.