Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Ulosmittaus Caari

Ruotzin Waldacunnan Laki 1734

Ulosmittaus Caari Kirjoittanut Adolf Fredrik

I. Lucu. Cuningan Käskynhaldiasta / ja nijstä käskyläisistä cuin hänen alens tulewat.

1.§. Cuningan Käskynhaldian pitä caicki Ulosmittauxenasiat ahkeruden ja huolen canssa toimittaman, ja ei ketän, ricasta eli köyhä, oikeudesans wijwyttämän, eli auttamattomaxi jättämän.

2.§. Ei mahda Cuningan Käskynhaldia cajota sijhen, cuin Tuomarin-wiralle tule: olcon hänellä cuitengin walda perän-catzoa, että Laki ja Oikeus alaoikeuxisa welwollisesti woimasa pidetyxi tule. Jos hän löytä toisin tapahtunen; andacon sen Howrätille tietä. Ei mahda myös Tuomarit cajota ulosmittauxeen: muutoin cuin nijsä asioisa, cuin erinäiset säännöt sen myödenandawat, ja nijsä ricoxen-asioisa, joita ei corkiamman Oikeuden ale lykätä.

3.§. Älkön yxikän käskyläinen, joca Cuningan Käskynhaldian alla on, rohjetco ulosmittausta tehdä, jollei hänellä ole Esimiehens käskyä; mutta tuomion päälle, joca on saanut laillisen woiman, cusa summa ei nouse yli wijdenkymmenen talarin, mahta Pormestari ja Raadi ulosmittauxen tehdä: nijn myös Cruunun woudi maalla, cusa summa yli cahdenkymmenen talarin ei nouse.

4.§. Joca ryhty Cuningan Käskynhaldian wircaan, ja itze jotakin hänellens pantta; eroitettacon cohta sijtä cuin hän ottanut on, ja sitte langettacon hänen Tuomari cahdenkymmenen talarin sackoon, ja maxaman wahingon. Jos ei hän woi maxaa: rangaistacon nijncuin 10. Lugusa täsä Caaresa sanotan.

5.§. Jos jocu rohkene solwaista Cuningan Käskynhaldiata hänen wirasans, sanoilla, kirjoituxilla, eli käytöxillä; tuomittacon sijtä, sildä Oikeudelda, cusa ricos tapahtunut on. Jos ricos on suuri; nijn pitä hän Howrätisä edesannettaman ja tuomittaman. Jos jocu solwaise Cuningan Käskynhaldiata Tuckhulmisa; käykön sen canssa, cuin erittäin on asetettu.

6.§. Jos jocu Cuningan Käskynhaldian edesä puhu häwöttömiä eli pilcka sanoja rijta-weljensä wastan, eli pitä sopimatoinda äändä, eli kiromiseen ulospuhke; olcon Cuningan Käskynhaldialla walda sacotta hänen, corkeimmasti kymmeneen talarijn.

7.§. Ne, jotca Cuningan Käskynhaldialda pidetän käskyjä ja asioita toimittamasa, pitä oleman wannotetut ja toimelliset. Jos he ylitze-käywät itzewaldaisudesta, eli laiminlyöwät sen cuin heille itze cusakin asiasa käsketty on; eli puoldapitämisen ja woitonwuoxi, jongun asian huojendawat; nijn olcon Cuningan Käskynhaldialla walda heitä sanoilla ja waroituxilla nuhdella, eli sacoxi heildä cahden eli colmen cuucauden palcan lähimmäisen waiwasten-huoneseen ottaa, eli myös, jos ricos rascambi on, Oikeudesa edesandaa. Cuinga se wäärys rangaistaman pitä, joca heille heidän wirasans sanoilla eli töillä tapahtu; eli se cuin he muille tekewät; sijtä eroitetan Pahategon Caaresa.

8.§. Jos nijn tapahtua taidais, että se, joca ulosmittamisen käskee, eli pitä sen itze työsä toimittaman, lyö allens jongun osan sijtä cuin ulosmitattu on; nijn andacon hän cohta sen tacaisin, ja wetäkön sijnä siwusa sackoa toisen sen werran, eli olcon wircaans paitzi, nijncuin Tuomari coettele ricoxen olewan.

9.§. Cuningan Käskynhaldian käskyä wircans toimituxis, pitä jocaitzen totteleman: ja olcon hänellä woima, jos hän syyt löytä, uhca sacon eteen-panna, eli andaa sen, joca wastahacoinen on, tygönsä tuotaa: eli kieldää hänen lähtemästä pois paickacunnasta. Jos hän sittengin poislähte; tuotacon tacaisin, ja wetäkön sackoa caxikymmendä talaria. Näisä ja muisa sencaldaisisa tiloisa, olcon yxi Cuningan Käskynhaldia toiselle awullinen: jos ei hän sitä tee; wastacon sen edestä.

II. Lucu. Cuinga tehtämän pitä / cosca Ulosmittausta etzitän.

1.§. Cuningan Käskynhaldian tykönä mahta cukin hänen asiansa suusanalla, eli lyhykäisen kirjoituxen cautta edesandaa; ja pangon Cuningan Käskynhaldia sen eteen, jota etzitän, wissin päiwän ja uhca-sacon, että sen päälle wastata. Sitten ei mahda usiambata kirjoitusta waiheteldaa, jos ei Cuningan Käskynhaldia löydä tarpellisexi, enämbätä waloa asiaan waatia.

2.§. Jos ei se, jota etzitän, sitä caipawata, määrätyn päiwän sisällä tydytä, eli wastauxella cohtaa; olcon uhca-sackoon langennut, ja pangon Cuningan Käskynhaldia toisen päiwän hänen eteens, suuremman uhca-sacon haastolla, ja andacon se caipawa hänen wastuudesta sijtä tiedon saada. Jos ei hän wielä sittekän tule wastauxen canssa; nautitcon se etziwä hänen oikeudens, nijden perustusten jälken, cuin hän osotta. Jos se, joca pois oli, ei tydy sijhen, ja luule itzellens lijca tehdyxi; olcon hänen woimasans, sitten cuin se, joca woittanut on, päätöxen hänelle tiettäwäxi tehnyt on, edestuoda hänen perustuxens Howrätisä, sen ajan sisällä, cuin 9. Lugusa 1.§. mainitan, ja siellä asian jällens woitta: cuitengin pitä ulosmittauxen yhtähywin tapahtuman, ja pandacon calu wieran miehen taan, jonga se caipawa, täyttä tacausta wastaan, mahta halduuns saada.

3.§. Caikisa nijsä tiloisa, joisa se, jota etzitän, itzens salasa pitä, ja ne sen todistawat, joiden olis tullut Cuningan Käskynhaldian käskyn hänelle tietää andaa; andacon Cuningan Käskynhaldia kirjallisen ilmoituxen hänen owens päälle naulittaa, ja tehkön sitten asian canssa, nijncuin hän suusanalla tygö sanottu olis.

4.§. Jos se tule, jota etzitän, ja ei kiellä sitä, cuin häneldä waaditan, waan ano aicaa; nijn suotacon se hänelle, sen jälken cuin asia on, ja wijwytyxen saldia taita: ei cuitengan ylitze colmen cuucauden.

5.§. Jos hän kieldä sen cuin caiwatan, eli tahto sen tehdä epäildäwäxi: ja Cuningan Käskynhaldia coettele, ettei hänellä sijhen perustusta ole; nijn auttacon sitä caipawata oikeudellens. Jos epäillys haara on sencaldainen, että asia sen cautta rijtaisexi tule; lykätkön sen Tuomarin alle: ja ottacon sitte se caipawa haaston rijta-weljens päälle, yön ja wuoden sisällä sen jälken, eli olcon sijnä asiasa caickia puhetta paitzi. Ei mahda selkiä ja rijdatoin welca rijdeldäwän tähden ylöspidetyxi tulla.

6.§. Cuningan Käskynhaldian olcon welcapää andaman kirjallisen päätöxen, sen perustusten canssa, ja kirjoittaman sijhen ala, mingä ajan sisälle se, joca ei sijhen tydy, saa etziä Howrätisä muutosta, sen jälken cuin 9. Lugusa sanotan. Cuningan Käskynhaldia Tuckhulmisa, tehkön tiettäwäxi uloslyödyn julistuxen cautta, puolipäiwän aicana, että hänen päätöxens asiasa, pitä ulosannettaman päiwä jälken: ja saman päiwän päälle pitä päätös asetettu oleman: Hän mahta myös cohta suusanalla sanoa hänen päätöxens, jos nijn tarwitan.

III. Lucu. Ulosmittauxesta Tuomioitten päälle.

1.§. Jos jollakin on tuomio toisen päälle, jota wastan ei wetoa pandu ole, eli tacaperin woittamus Oikeudenkäymisen Caaresa sallittu; olcon se, joca asian cadottanut on, welcapää sen ajan sisällä, cuin tuomios eteenpandu on, rijtaweljens tydyttämän. Jos ei hän sitä tee, käykön tuomio ilman wijwytystä ulosmittauxeen. Silloin pitä myös caiken osotetun ja tarpellisen culutuxen ynnä ulosotettaman; cosca ei se nouse ylitze wijdenkymmenen talarin: Jos se on suurembi; nijn hakecon Tuomarita. Caikisa muisa ulosmittauxen asioisa, olcon sama laki.

2.§. Jos tuomio löytän pimiäxi; nijn osottacon Cuningan Käskynhaldia rijtaweljet Tuomarin tygö, sen päälle selitystä etzimän.

3.§. Jos Käskynhaldia wijpy, ilman oikiata syytä, laittamasta tuomiota täytetyxi; wastacon caiken wahingon edestä, cuin sijtä tapahtua taita.

4.§. Jos se joca asian cadottanut on, ja jonga ulosmittauxen ala käymän pitä, osotta, että hän corkiammasa paicasa tuomion willityxen, eli muun wian ylitze walittanut on; täytettäkön cuitengin tuomio, waan nijn, että se, joca woittanut on, pane tacauxen sen edestä, jonga hän tuomion jälken nostaa eli hallita saa, eli pandacon se tacawaarickoon, jos ei kieldo tule, ulosmittausta wastan.

5.§. Jos jocu on woittanut cahdesa ala-oikeudesa, ja nijtä wastan weto pannan; nautitcon sittekin ulosmittauxen, ja toimittacon tacauxen sen edestä cuin hän käsijns saa, eli andacon calun tacawaarickoon pandaa. Jos jollakin on ala-oikeuden tuomio, jonga päälle ulosmittaus seuraman pitä, sen jälken cuin Oikeudenkäymisen Caaresa eroitetan; olcon sama Laki. Cosca calu on nijn ulosmitattu: nijn sitä ei sitten mahda hajoitettaa, eli ilman sen isännän tahdota myytää, ennen cuin asia Howrätisä tuomitan. Jos hän siellä cadotta; käykön se, cuin on ulosmitattu, eli tacawaarickoon pandu, tacaisin, sen caswon ja tulon canssa.

6.§. Jos se joca cadottanut on, ei woi ulosanda, mitä tuomittu on, ennen cuin asia Howrättijn tule; nijn pangon sen edestä täyden tacauxen: jos ei hän sitäkän woi; nijn pangon tacauxen itze edestäns, eli mengön wangiuteen asian päätöxeen asti. Ulosmittauxesa laillisesti wedotuisa asioisa, eli nijsä jotca Cuningan coettelemuxen ala tulewat, säätän lawiammalda Oikeudenkäymisen Caaresa.

7.§. Jos jocu pyytä estä tuomion täyttämistä sentähden, että se cuulu usiamman päälle cuin hänen yxinäns; nijn pitä itzecungin, cuin läsnä on, oikeuden edestäns tekemän: ja Cuningan Käskynhaldia andacon kirjans, että se, jolla, toisesa Maan-herran Läänisä, asumasia, eli omaisutta on, mahta siellä maxaa. Jos tuomio cuulu caickein päälle yhden edestä ja yhden caickein edestä; nijn käykön ulosmittauxen canssa, cuin 4. Lugusa 12.§. sanotan.

8.§. Jos sillä, cuin tuomion täyttämän pitä, on walmista rahaa eli irtainda calua sijnä Maan-herran Länisä, cusa tuomio langeis; olcon sillä joca woittanut on, walda siellä etziä maxoa. Jos siellä cusa tuomio langeis, ei löytä muuta cuin kijndiätä omaisutta, ja se, joca asian cadotti, asu mualla; nijn pitä händä etzittämän siellä cusa hän asu. Ei mahda hänen kijndiätä omaisuttans, eli mitä sitä seura mitattaa, nijn cauwan cuin hän walmilla rahalla eli irtaimella calulla woi maxaa, cuin edespäin eroitetan.

IV. Lucu. Ulosmittauxesta welca-kirjoitusten / selkiäin käsi-kirjoitusten ja hywäin miesten päätösten päälle.

1.§. Welca-kirjoituxesta pitä welcapäätä etzittämän siellä cuin hän asu, eli itzens jongun ajan ylöspitä, paitzi nijsä asioisa, joista 4.§. sanotan.

2.§. Jos jocu tule Cuningan Käskynhaldian tygö, selkiällä ja kieldämättömällä welca-kirjoituxella, ja maxon aica jo ulcona on; nijn tule hänen cohta saada ulosmittauxen. Jos welcapää kieldä kätensä ja kirjoituxensa, ja löytän wääryttelewän; andacon Cuningan Käskynhaldia ulosmittauxen tapahtua, ja lykätkön ricoxen Tuomarin alle.

3.§. Jos jocu sano että hän on tullut waadituxi, eli pacotetuxi, haucutelluxi, eli wietellyxi, andaman welca-kirjoituxen ulos: ja on sen päälle puhunut lähimmäisen cuuden wijcon sisällä, Tuomarin, eli Cuningan Käskynhaldian tykönä, taritze myös perustuxia ja todistuxia edestäns; nijn lykätän asia Tuomarin tygö. Jos sama welca-kirjoitus jo on tullut toiseen eli colmandeen käteen, eli usiamman tygö, jotca toinentoiseldans sen hywäsä uscosa lunastanet owat, ja sen päälle etzitän ulosmittausta; olcon sama laki: ja rangaistacon se Tuomarin tykönä, joca wäkiwalda eli cawalutta teki, nijncuin Laki woipi.

4.§. Jos käsi-kirjoitus on pandu maxetta sille jolla se on; nautitcon hän täydellisen ulosmittauxen, jonga käsisä se on. Jos käsi-kirjoitus löytän pannuxi maxettaa jolleculle wissille miehelle, ja welcapää on sijnä luwan andanut sen tulla toisen käteen; olcon sama laki. Näisä tiloisa mahta welcamies etziä welcapäätä, cusa hän löytän.

5.§. Jos welcamies ilman welcapään sencaldaista luwata, on jättänyt hänen käsi-kirjoituxens toiselle; nijn ei hänellä pidä oleman muuta oikeutta, cuin sillä, jolle käsi-kirjoitus on annettu.

6.§. Jos jocu on saanut osotus kirjan wissin miehen päälle, ja ei saa häneldä maxoa; nautitcon ulosmittauxen sen tykönä joca osotus kirjan andoi, ynnä caswon canssa, cuuten asti sadalda. Jos tämä edeswetä, että se joca osotus kirjan on saanut, on sijhen syy ollut, ettei maxo oikialla ajalla seurannut ole; käykön cuitengin ulosmittaus edes, ja seisocon sitten hänen ehdosans, etziä Tuomaria, ja woitta sen tacaisin, jos hän woi.

7.§. Jos welcapää tunnusta welcans, mutta tahto sen cuitata jotacuta welcamiehen tykönä olewata saamista wastan: ja Cuningan Käskynhaldia löytä saman saamisen selkiäxi, wahwaxi, ja maxon ajan jo edesmennexi; nijn mahta welca welcaa wastaan cuitattaa, nijn pitkäldä cuin se ulottu.

8.§. Wäärä lascu ei mahda maxoxi luettaa: cusa se löytän, pitä se ensin ojettaman, ja maxo sitten sen jälken tapahtuman.

9.§. Jos jocu welca-kirjoituxesans ei ole wissiä maxo päiwää nimittänyt; nijn mahta welcamies etziä omansa tacaisin, cosca hän tahto, cuin 9. Lugusa 4.§. Cauppa Caaresa mainitan. Olcon cuitengin Cuningan Käskynhaldialla woima, eteenpanna päiwän maxolle, pidemmän eli lyhemmän, sen jälken cuin hän löytä asian-haarat, nijncuin 2. Lugusa 4.§. täsä Caaresa sanottu on.

10.§. Jos wissi paicka nimitetty on, josa maxo tapahtuman pitä; ojendacon Cuningan Käskynhaldia itzens sen jälken. Jos ei wissiä paickaa ole nimitetty; nijn coetelcon hän, misä maxo, welcapään culutuxella tapahtuman pitä.

11.§. Ei yxikän mahda hakea toisen miehen saatawata welcaa, jollei oikia welcamies ole oikeuttans hänelle kirjallisesti jättänyt, eli muulla tawalla sijhen lupa andanut.

12.§. Jos caxi eli usiammat owat welca-kirjoituxen alakirjoittanet sillä sitomisella, että yhden caickein ja caickein yhden edestä maxaman pitä; nijn tule welca-miehen saada täyden welan ulosmittauxen kenengä tykönä tahtons: ja olcon sillä sitten sama oikeus nijtä toisia wastan, sijtä cuin hän ylitze oman osans maxanut on. Jos ei he nijn ole itziäns sitonet, ja he ei ole calun yhteydesä; nijn ulosmitatan itzecungin tykönä hänen osans pää-lugun jälken.

13.§. Jos welca-kirjoituxesa on wissi ja luwallinen caswo luwattu; olcon sillä ulosmitatesa yhtäläinen oikeus pää-welan canssa. Caswosta, cosca welcamiehet toinentoisens canssa edusta welanalaisen omaisuteen rijtelewät, mainitan sijnä 17. Lugusa 15.§. Cauppa Caaresa.

14.§. Sowinnolla joca Tuomarin edesä, eli muutoin tapahtu, olcon sama oikeus, cuin muulla selkiällä käsi-kirjoituxella.

15.§. Jos jocu rijta molemmilda puolilda on lykätty hywäin miesten alla, ja luwattu tytyä heidän päätöxeens; nijn käykön sitten se ulosmittauxeen.

V. Lucu. Cuinga Ulosmittaus tapahtuman pitä.

1.§. Jos welca-pää ei ole tydyttänyt welcamiestäns sen ajan sisällä, cuin eteenpandu on; nijn käykön ulosmittaus hänen ylitzens sen jälken cuin Cuningan Käskynhaldian päätös cuulu. Jos hän lähte matcans, eli pitä itzens lymysä; sijnä mahta ulosmittaus cuitengin tapahtua. Jos wissi calu pitä ulosmitattaman, ja ei sitä löytä; nijn pitä se walmilla rahalla, eli cullalla, eli hopialla, maxettaman. Jos hän sano ettei hänellä sencaldaista ole; wahwistacon sen, jos welcamies nijn waati, walallans, Cuningan Käskynhaldian eli Tuomarin tykönä paickacunnasa, jos se siellä soweljammasti tapahtua taita: sitte mengön irtain calu mittauxen alle, nijncuin edespäin sanotan.

2.§. Mitä welcapää taita wähimmän paitzi olla, nijn cuin sitä, jolla hän elatustans etzi, pitä wijmeisexi ulosmitattaman.

3.§. Cusa irtain calu käy mittauxeen, pitä se arwattaman sen jälken cuin se myydä taitan. Jos welcapää ei tydy sijhen hindaan, eli welcamies ei tahdo calua sijtä pitää; nijn myytäkön se julkisen uloshuudon cautta. Cuinga irtaisen pandin canssa käytämän pitä, sanotan 10. Lugusa 2.§. Cauppa Caaresa.

4.§. Ei mahda yhtän uloshuutoa tapahtua, ennen cuin wissi päiwä sijhen on nimitetty, ja julkisesti ilmoitettu: Ei mahda myös mitän myytää, muille mielixi, ja welcapäälle wahingoxi, eli silloin cosca ainoastans harwat owat coosa: Sentähden pitä parhat calut sijhen asti säästettämän, että enin cansa on cocoontullut. Jos jocu wahingo hawaitan tapahtunexi, hänen oman hyödytyxens eli syyns tähden, joca uloshuutamisen päälle on asetettu; täyttäkön hän wahingon, ja rangaistacon sen jälken cuin asia on.

5.§. Jos welcapäällä ei ole rahaa taicka irtainda calua maxaxens; nijn pitä kijndiän omaisuden mittauxen alle käymän. Jos ei he sowi mitä ensin mitattaman pitä; nijn käykön se sijhen, joca sillä paicalla macaa, josa händä etzitän, ja silloin pannan yhteen sekä pääwelca että caswo cuin sen päälle ylösjuosnut on, ja nautitcon welca-mies anekin sen edestä, sitä myöden cuin se tähdellä olewa sisälle-tulo sijtä omaisudesta taita wastata cuutta joca sadalda coconaisesta welasta. Jos welca-mies sitte tahto sen laillisesti käyttää; käykön sijtä, nijncuin 9. Lugusa Maan Caaresa on pandista asetettu.

6.§. Jos wissi pantti kijndiäsä omaisudesa on kirjallisesti pandu, ja welca-mies ennen tahto etziä maxoa irtaimesa calusa, joca pikemmin taitan rahaxi käättää; olcon hänellä sijhen walda. Jos hän tahto pandista kijnni-pitää, ja ei odotta sitä aicaa, että pantti ensin Laisa käytetäis; etzikön anekia sijhen, cuin ennen sanottu on.

7.§. Cusa huonet, tontti, maa, eli wesi-rakennuxet ulosmitatan; ei mahda heitä toinentoisestans nijn särjettää ja eroitettaa, että se cuin ylitze jääpi, tule isännällä hyödyttömäxi.

8.§. Jos ei sillä, jonga tykönä ulosmittaus tapahtu, ole muuta huonetta ja asumasia sisälle-käytäwätä; nijn mahta hän maalla istua huoneisa colme cuucautta, ulosmittauxen jälken, ja caupungisa ensimmäiseen lähdendö-päiwään asti. Jos toinen on sijhen palcalla eli wuorolla sisälle tullut; käykön nijncuin 16. Lugusa Maan Caaresa eroitetan.

9.§. Caicki ulosmittaus pitä tapahtuman ilman sen oikeuden wähennystä, cuin toisella on welcapään omaisuteen.

10.§. Jos welcapäällä ei ole mitän jolla hän welan maxaa; nijn mahta hän, jos welca-mies sitä waati, kijnni-pidettää: coetelcon sitte Tuomari cuinga hän köyhtynyt on, ja käykön sijtä, cuin Cauppa Caaresa sanottu on.

11.§. Jos muuta on, cuin täytettämän pitä; mahta Cuningan Käskynhaldia uhca-sacon eli wangiuden cautta, waatia händä sijhen joca wastahacoinen on, nijncuin asia löytän.

VI. Lucu. Cuinga kijndiä omaisus arwattaman pitä.

1.§. Jos se, joca anekin on saanut, eli jolla pantti-oikeus huonesa eli maasa on, tahto sen laillisesti käyttää; nijn pitä arwio tapahtuman, ennen cuin laillinen seisomus-aica on culunut, cuin 9. Lugusa Maan Caaresa sanotan: Ja pitä maalla Kihlacunnan Tuomari cahden wieran miehen canssa, ja caupungisa, colme Raastuwan-oikeuden Jäsenistä sen omaisuden arwaman.

2.§. Arwio-miesten, jotca ei wannotetut Tuomarit ole, pitä edelläpäin, welcapään ja welca-miehen läsnäollesa, walan tekemän, että heidän pitä sen calun nijn arwaman, cuin he, parhan ymmärryxen ja tunnon jälken, coettelewat sen maxawan.

3.§. Sitte cuin caicki wisusti arwattu ja ylöspandu on, pitä arwio-miesten kirjan sen päälle andaman.

4.§. Se cuin sijhen arwiohon ei ole tytywäinen, pitä yhden cuucauden sisällä maalla, ja cahdexan päiwän sisällä caupungisa, etzimän Cuningan Käskynhaldian tykönä uutta arwiota: ja nimittäkön hän sijhen muita ymmärtäwäisiä miehiä. Colmatta arwiota mahta saman ajan sisälle ja samalla tawalla etzittää, ja ei usiambata.

5.§. Arwion canssa Prukein, Wasarain, Hajain, ja muitten sencaldaisten Rakennusten ylitze, käykön nijncuin erinomaiset päätöxet nijstä woiwat.

VII. Lucu. Sijtä / cuin ulosmittamisesa eroitettaman pitä.

1.§. Jos sen omaisuden seasa, cuin ulosmitattaman pitä, löytän toisen calua; se ei pidä mittauxen ala käymän, cuin 11. Lugusa Naimisen Caaresa, ja 17. Lugusa Cauppa Caaresa sanottu on.

2.§. Jos sillä, jota welan tähden etzitän, ei ole muuta jolla hän maxais, cuin wuoden palcka, eli jocu wissi armolaina; älkön enämbi cuin puoli sijtä käykö joca wuosi, welan maxoxi.

3.§. Jos sijtä rijdellän, cuin eroitettaman pitä; nijn lykätkön Cuningan Käskynhaldia asian Tuomarin eteen, jos syytä on asiasta epäillä, ja pangon sillä wälillä rijta-calun tacawaarickoon. Sama laki olcon, cosca welca-miehet etziwät etua toinentoisens edellä.

VIII. Lucu. Tacawaaricosta ja kijnnipitämisestä.

1.§. Jos jocu etzi Cuningan Käskynhaldian tykönä, että welcapää pitä kijnnipidettämän; eli hänen caluns tacawaarickoon pandaman, sillä waara on, että hän poispakene, eli pistä calun lymyyn: Jos Cuningan Käskynhaldia coettele, että caipawalla on syytä sijhen; nijn säätäkön, jos hän tacausta wastan eli ilman, mahta sen kijnnipitämisen eli tacawaaricon nautita.

2.§. Ei sitä mahda welan tähden kijnni panda, eli pidätettää, jolla omaisutta Waldacunnasa on, millä hän maxaa, ja oikeuden tehdä taita, eli woipi panna pandin eli tacauxen.

3.§. Cosca jocu on saanut welcapään kijnni pidetyxi, eli hänen caluns tacawaarickoon pannuxi; nijn olcon welwollinen, cohta anoman Cuningan Käskynhaldian päätöstä, eli ensimmäisnä Oikeudenkäymisen päiwänä asian Tuomarin tykönä edesandaman, jos ei se nijn selkiä ole, että ulosmittaus sen päälle seurata taita: Jos ei hän sitä tee; käykön se kijnni pitäminen eli tacawaarickoon paneminen tacaisin.

4.§. Se, cuin tacawaarickoon pandu on, mahta panttia eli täyttä tacausta wastan nostettaa: ja se joca pakenewan on luultu, wallallens päästettää, jos hän tacauxen edestäns pane, ettei hänen pidä carcaman, eli itzens salasa pitämän. Jos tacausmies sitten ei händä edestoimita; käykön sijtä, cuin 10. Lugusa Cauppa Caaresa sanottu on. Cuinga tacaus-miehet hywäxi luettaman pitä, sijtä eroitetan Oikeudenkäymisen Caaresa.

5.§. Ei mahda welanalaisen miehen waimo kijnni pandaa: mutta tosin Leski, jos hän itze welan tehnyt on.

6.§. Jos sisälle tulo eli wuoro tacawaarickoon pannan; nijn nimittäkön se caipawa yhden eli usiammat, jotca sijtä omaisudesta waarin pitäwät, ja sisälle tulon eli wuoron sijtä ylöscandawat, ja asian päätöxeen asti tallella pitäwät. Jos se jota etzitän, sano että toimitus mies ei ole kyllä waca; coetelcon sen Cuningan Käskynhaldia. Jos ei hän händä hywäxi löydä, nimittäkön se caipawa toisen. Cuningan Käskynhaldialla olcon myös walda kieldä kijndiän ja irtaimen calun myytämästä, eli hajoitettamasta, jos syitä sijhen on.

7.§. Jos jocu, jonga hallusa toisen miehen calu on, kielttään Cuningan Käskynhaldialda, sitä ulosandamasta, ja teke sitä wastan; täyttäkön omallans sen cuin hän ulosannoi, ja wetäkön sackoa kymmenen talaria.

8.§. Joca itzemielisesti cajoo sijhen caluun, jonga Cuningan Käskynhaldia on andanut tacawaarickoon pandaa, eli Cruunun merkillä merkittää; wetäkön sackoa <230> neljäkymmendä talaria: Jos ei hän woi sackoa maxa; kärsikön neljäntoistakymmenen päiwän wangiuden wedellä ja leiwällä. Sama laki olcon sijtä, joca pitä Cruunun merckiä, jos ei hänellä sijhen lupa ole.

9.§. Jos welcapää walitta, että hän ilman syytä on kijnni pidetty, ja Tuomari coettele, että welcamies ilman packia on sitä anonut; wetäkön hän sackoa caxikymmendä talaria, eli enämmän, nijncuin asia on, ja maxacon wahingon. Jos calu on tacawaarickoon otettu; täyttäkön caiken wahingon.

10.§. Jos jocu etzi kieldoa toisen päälle, lähtemästä caupungista, ennen cuin hän Oikeuden edesä wastanut, eli edeswastajan eteens on asettanut; sitä ei pidä kielttämän, eli kijnni pitämisexi luettaman.

11.§. Jos jocu tahto lähteä pois paickacunnasta, joca welcaan on tullut, elatuxen, huonen wuoron, hahden palcan, eli muun sencaldaisen edestä; olcon welcamiehellä walda pitä hänen omaisudens wacuutuxexens. Jos ei omaisus ulotu; nijn mahta Cuningan Käskynhaldia kieldä hänen pois lähtemästä paickacunnasta, ennen cuin hän welcamiehens tydyttänyt, eli jos asia epäildäwä on, edeswastajan ja tacauxen, edestäns pannut on. Jos ei hän sitä tottele; käykön sijtä, cuin 1. Lugusa 9.§. sanottu on.

12.§. Jos majamies muutta calunsa pois, ja ei maxa huonen wuoroa; olcon Cuningan Käskynhaldialla sencaldaisesa tilasa walda, hänen kijnni pitä, sijhen asti cuin hän oikeuden edestäns on tehnyt.

13.§. Ei mahda se, joca welan tähden kijnnipandu on, häpiällisesä wangiudesa pidettää. Jos welcamies ei näytä, että welcapää woi itzens ruockia; nijn andacon hänelle neljä äyriä päiwäxi. Jos ei se tapahdu sitte cuin welcamies tygö sanottu on; andacon Cuningan Käskynhaldia hänen irrallens.

14.§. Jos welcamies ano, että welcapään perän mahta cuulutettaa, sentähden, ettei händä löytä taita; nijn andacon Cuningan Käskynhaldia händä etziä <231> sieldä josa hänellä coto, palwelus, elatus, eli ylöspitäminen on: Jos ei händä siellä löytä, eli jos yhdellä eli toisella tawalla, ei taita tietoa saada, cusa hän oleskele, ja hänen warans ei näwy ulottuwan hänen welcans wastan; nijn olcon Cuningan Käskynhaldialla walda andaa hänen peräns cuulutettaa.

IX. Lucu. Cuinga muutosta Cuningan Käskynhaldian päätöxesä etzittää mahta.

1.§. Jos rijtaweljet ei tydy Cuningan Käskynhaldian päätöxeen, ja he owat läsnä ollet, cosca se ulosannettin; olcon heillä aicaa etziä Howrätisä muutosta, ennen kelloo cahtatoistakymmendä colmandenakymmenendenä päiwänä, se lukemata cosca päätös langeis. Jos se, joca ulosmittausta haki, sillä ajalla ei ollut läsnä, ja se päätös on langennut händä wastan; olcon hänellä sama aica sijtä päiwästä, cuin hän sen Cuningan Käskynhaldian tykönä wastan otti: Jos hän on woittanut; andacon cahden wieran miehen cautta rijta weljellens, jos ei hän läsnä ollut, cosca päätös langeis, yhden uloskirjoituxen sijtä, ja nautitcon hän sijtä päiwästä, nijn pitkän ajan cuin sanottu on, walituxens Howrättijn sisällepanna. Cuningan Käskynhaldian päätöxen ylitze Tuckhulmisa, joco se kirjallisesti eli suusanalla annettu on, pitä walituxet sisälle annettaman, ennen kelloo cahtatoistakymmendä wijdendenätoistakymmenendenä päiwänä, se lukemata, cosca päätös langeis, joco rijtaweljet owat läsnä ollet, eli ei. Jos päiwä sisälle lange Sunnundain eli muun Pyhäpäiwän päälle; käykön sen cansa, cuin Oikeudenkäymisen Caaresa sanotan. Jos asia ei käy ylitze colmensadan talarin, eli sen werran; nautitcon caipaja ulosmittauxen Cuningan Käskynhaldian päätöxen jälken, ehkä muutostakin <232> sijnä etzitty on, ja nostacon täyttä tacausta wastan, mitä ulosmitattu on.

2.§. Cosca walituxet owat oikialla ajalla Howrättijn sisälle annetut: ja Howrätti löytä, ettei walittajalle sijhen syytä ole; nijn andacan cohta päätöxens sen päälle. Jos Howrätti coettele walituxet olewan sencaldaiset, että toinen rijtaweli ensin cuuldaman pitä; nijn mahta wissi päiwä, uhcasacolla hänen eteens pandaa itzens selittää. Jos ei hänen wastauxens sisälle tule; pangon Howrätti uuden päiwän hänen eteens, ja tiettäwäxi tehkön, ettei hän enä cuulduxi tule, jos hän sen laiminlyöpi. Jos ei hän sittekän tule wastauxens canssa; andacon se caipawa sisälle uloskirjoituxen walituxistans, ja otettacon asia sen päälle eteen, ja päätettäkön laidans jälken.

3.§. Jos Howrätti myös löytä Cuningan Käskynhaldian selityxen asiasa tarpellisexi; pangon Howrätti hänelle sijhen wissin ajan eteen.

4.§. Jos jocu ilman syytä walitta Cuningan Käskynhaldian päätöxen ylitze; wetäkön sackoa perättömän walituxen edestä, kymmenen talaria, eli enämmän, asian-haarain jälken, Howrätille yxinäns, ja maxacon rijtaweljens wahingon ja culutuxen, cuin Howrätti cohtullisexi coettele. Jos jocu kirjoituxisans solwaise Cuningan Käskynhaldiata; wetäkön sen edestä sackoa erittäin, nijn paljon eli enämmän cuin sanottu on: rucoilcon myös julkisesti andexi, jos ricos sen ansaitze: Jos se käy Cuningan Käskynhaldian arwon ja cunnian päälle; andacon Howrätti syynalaisen päälle siellä canneldaa, ja tuomittacon hän, nijncuin Laki sano.

5.§. Jos nijn taidais tapahtua, että Cuningan Käskynhaldia aicomuxesta, wihasta ja cateudesta, eli oman woittons tähden, eli muiden mielixi, on tehnyt walittawalle wääryttä; tuomittacon ricoxens tähden laillisesti, nijncuin Oikeudenkäymisen Caaresa Tuomarista sanotan, ja täyttäkön caiken wahingon.

6.§. Jos jocu luule itzellens ulosmittauxesa wäärin tehdyxi nijldä Käskyläisildä, jotca seisowat Cuningan Käskynhaldian cuuliaisuden alla; walittacon sen ylitze hänen tykönäns, ja hän ojendacon mitä heildä on lijca tehty. Samalla muoto käykön walitusten canssa sen ulosmittauxen ylitze, cuin Ala-oikiuxilla erinäisten säändöin cautta sallittu on.

X. Lucu. Cuinga se rangaistaman pitä / joca rijtaasioisa ei woi maxaa sitä uhca-sackoa / eli sackoa / cuin hänen päällens pandu on.

1.§. Jos jocu langetetan sackoon, tyhjän walituxen Tuomarin, eli Cuningan Käskynhaldian ylitze: eli sopimattoman puhen ja kirjoituxen tähden: eli jos hän uhca sacon ricoxeen on langetettu, ja ei woi maxaa; nijn rangaistacon wangiudella, ja wastacon cahdexan päiwän wangius kymmendä talaria, neljäntoistakymmenen päiwän cahtakymmendä talaria, colmen wijcon, neljäkymmendä eli wijttäkymmendä talaria, ja yhden cuucauden wangius sata talaria, sataan ja wijteenkymmeneen asti, ja nijn edespäin: ei mahda cuitengan ketään pidettää näisä asioisa edemmäldä wangiudesa, cuin caxi cuucautta. Jos ei syynalaisella ole millä hän itzens ylös pidäis; nautitcon ylöspitämystä, cuin muukin wangi.

2.§. Caicki ne sacot, cuin Cuningan Käskynhaldialla, on tämän Caaren jälken walda, jongun päälle panda, olcon hänen omans: paitzi nijsä asioisa, joisa muutoin säätty on.