Ruumishuoneessa
| Ruumishuoneessa. Kirjoittanut Kaarlo Uskela |
- Mies kuolleitten seurassa kuumeessa hourii,
- ja vieressään kylmiä ruumiita kourii.
- Hän pimeessä vilusta vapisten värjyy,
- ja nousee ja kolkolla äänellä ärjyy:
- ”On oikeus maassamme tallattu tomuun,
- on vapaus vaihdettu rosvojen romuun.
- Lain miekkaan on tarttunut ryöväri raaka,
- on roistojen vallassa oikeusvaaka.
- On miehuuden merkkinä verinen vaate,
- ja kosto on konnien ainoa aate.
- Sen tulos on tuhannet tuomiot turhat
- ja syytökset väärät ja oikeusmurhat.
- On työväenluokalle turmio tullut,
- kun riehuvat pyövelit, hurmeesta hullut.
- Kun raadellen raivoaa ryövärin renki,
- on halvassa hinnassa heikomman henki.
- Me kärsimme vääryyttä, kärsimme nälkää.
- Te voititte, mutta vain hetkeksi! Älkää
- te uskoko: työväki tahtoonne taipui
- ja oikeus vääryyden valtahan vaipui.
- Ei, oikeus elää, se ei ole kuollut,
- ei mammonan saastaista saapasta nuollut,
- ja työväki vielä on nouseva kerran!
- Voi teitä, kun saatte te orjasta herran!
- Te hyökkäätte heikomman kimppuhun takaa
- ja pieksette miestä, mi maassa jo makaa
- ja vaivoin vain päätänsä kohottaa jaksaa.
- Sen saatte te, saatanat, kalliisti maksaa!
- On aurinko laskenut, synkkä on yö nyt,
- ja peikkojen mellastushetki on lyönyt.
- Vaan valoa vapisten pelkäätte, peikot:
- kun aurinko nousee, on voimanne heikot.
- Voi teitä, kun kerran on koittava aamu!
- Kun haudasta nousevi murhatun haamu,
- ja kohtalo kaiken tään vääryyden kostaa
- ja sorretun sortajan paikalle nostaa!” –
- Nyt sortuvi äänensä, voimansa nääntyy
- ja kasvonsa tuskasta kauheesti vääntyy.
- Hän horjuvin askelin astuvi loukkoon
- ja kuolleena kaatuvi ruumiitten joukkoon.
Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.