Säärnapojat ja säärnalaulu Kuopiossa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Säärnapojat ja säärnalaulu Kuopiossa

Kirjoittanut anonyymi


[s. 22]

Säärnapojat ja säärnalaulu Kuopiossa.

Kun jaloin juhla, joulu, on tulossa, alkaa Kuopion kaupungissa kulkea talosta taloon monta eri joukkoa „säärnapoikia“ ja näitä kulkee sitte Tammikuun markkinoille saakka, jolloin saavat markkinamiehiltä kalakukkoja ynnä muuta hyvää. Heitä on joka parvessa kolme. Nämät ovat puetut valkeaan paidanmuotoiseen mekkoon, vyönä joku kirjava leveä nauha. Kaksi leveää värillistä nauhaa kulkee myöskin kummankin olan yli niin, että ovat ristikkäin rinnan kohdalla sekä selän takana. Niitten päät yhtyvät kummallakin kupeella ja tässä niistä riippuu suuri paperirimsuista tehty tupsu. Päässään on näillä pojilla jäykästä paperista valmistettu korkea punainen lieriön muotoinen hattu. Yhden hatussa on etupuolessa sana Herodes, toisen hatussa Husaari ja kolmannen hatussa Murjaani. Tämän kasvojen alapuoleen on noella töhritty musta parta ja muillakin on nokiset viikset ja tuuheiksi mustatut kulmakarvat. Kaikilla on myöskin puusapeli kädessään. Neljäntenä joukossa on „säärnan“ eli tähden kantaja, joka on tavallisessa puvussaan. Hän pitää näytöksen kestäessä lattialla seisomassa noin kahta kyynärää pitkää sauvaa, jonka yläpäässä on kynttelinsija. Tässä myöskin pyörii säärnan vaakasuora akseli. Säärnan keskuksena on pyöreä kehä, jonka etupuolen peittää kuvikas vaksipaperi, jota valaisee sen taakse sytytetty kyntteli. Paperissa on kuvattuna kapaloitu Jesuslapsi seimessä tahi jotakin muuta. Kehästä lähtee useita haaroja, esim. kahdeksan, ja nämät päättyvät puuhkeaan paperirimssu-tupsuun, joka sahisten heilahtaa, kun säärnaa pyöritetään, ja sitä pyöritetään koko näytöksen kestäessä. Kun säärnapojat on laskettu sisään, laulavat ja sanelevat he sanoja, jotka eivät suinkaan ole niin koreita ja kuvauksellisia, kuin ne itämaan kuninkaan ja tietäjän suusta lähteneinä saisivat olla. Päinvastoin puuttuu näiltä suomalaisilta sanoilta kaikki runokielen kaunistukset ja ne sisällykseltäänkin ovat erinomaisen sotkuisia. Itse tarinan alkuperäinen juoksu niissä myöskin on tullut sekavaksi. Se nähtävästi on ollut seuraava: Kolme tietäjää, Bethlehemiin matkatessaan, poikkesi Jerusalemiin Herodeksen luo, mutta sitte, menivät toista tietä itäiselle kotimaalleen takaisin. Siitä Herodes vihastui, antoi tappaa 200 poikalasta ja teki sotaretken murjaanin maahan. — Säärnalaulusta on tähän otettu varsinkin ne kohdat, jotka tätä tarinaa esittävät. Nehän ovat ikäänkuin vanhan joulunäytelmän eli „mysteerin“ pilaantuneita katkelmia.[1]

[s. 23]Kaikki (laulavat):

Me kolme viisast’ miestä säärnan
Tämän salin sisäll’.
Paikalla lyöpi Herodes tämän säärnan ympäri.
Hyvä ilta! Hyvä ilta! Herrasväet ja vieraat!
Herrasväet ja vieraat olkaa iloiset ja lystit!
Me toivotamme teille onnellista joulua,
Jumalapa teitä varjelkoon kaikest vaarast’ ja vahingost’.
Koska Daavidin poika oli syntynyt siellä Bethlehemiss’ Juudan maall’,
Niin ne kolme pyhää kuningast’ olivat iloiset ja lystit.

Herodes (lausuu):

Mistä sinä olet?

Murjaani:

Murjaanin maalta.

Herodes:

Miksi olet niin musta?

Kaikki (laulavat) :

Uu! Musta olet sinä,
Hyväks’ on sinut tunnettu
Kuin yksi herra ja yksi kuningas murjaanin maalta.

Herodes (lausuu):

Jos sinä olet yksi herra ja yksi kuningas murjaanin maalta, niin lankee minun eteeni polvilles ja rukoile minua. (Murjaani lankee polvilleen ja puusapelit lyödään kalisten yhteen).

Murjaani (lausuu):

Viihdy mun edessäni.

Herodes:

Itse tai kuolema.

Kaikki (laulavat):

Olettekos nähneet muukalaisten kuningasta,
Kuinka hän nyt Herodesta rukoilee
Ja kuinka hän nyt Herodesta rukoilee?

Herodes (lausuu):

Sulla on mun armon’. (Murjaani nousee ylös). Minne matka?

Murjaani:

Matka, matka Bethlehemin kaupunkiin Juudan maalle, jossa enkelit ennen lauloivat.


Herodes:

Oletkos nähnyt niitä kolmea viisasta miestä?

Husaari :

Ne kolme viisasta miestä ottivat oman tähtensä ja menivät toista tietä omalle maallensa.

Herodes:

Ja minä kadehdin niin kauvan, kuin minä näistä pauloista pois pääsen, enkä minä näistä pauloista pois pääse, ennenkuin minä saan lyödä kaksisataa poikalasta kuoliaaksi. Niin totta, kuin minä olen kuningas Herodes ja seison tämän lattian päällä ja minun voimani käy yli koko tämän huoneen, tahdon minä sotia näitten kolmen viisaan miehen kanssa.

Husaari:

Niin totta, kuin minä olen kuningas Herodeksen uskollinen palvelija, tahdon minä kantaa tupen vyölläni ja miekan kädessäni ja yhdeksi esimerkiksi tahdon minä näyttää sinun verisen sydämesi minun miekkani kärjessä. (Pistää Herodesta).

Herodes :

Kiitos, kiitos, minun uskollinen palvelijani! Kyllä minä sinulle palkan maksan kullassa, hopiassa ja setelissä sitte, kun sattuu.

Kaikki (laulavat):

Herodes, hän ajoi hevosill’ ja vaunuill’
Ja hän ajoi siihen ast’,
Kuin hän pääsi murjaanin maall’.
Joka poika olkaa iloiset ja lystit,
Kunnioittain Jumalaa tämän illan pääll’,
[s. 23]Kuin Hän on auttannt meitäkin sotimasta
Synnin ja kuoleman kavaluutta vastaan.
Me kolme uskomme tähtemme pääll’
Ja me kolme uskomme tähtemme pääll’.

Husaari (lausuu):

Kas, nyt on sodat sodittu, luut rikki muserrettu, veri ulos vuodatettu. — — — — — — — —

Näytöksen loppupuolella joku pojista pyytää kuulijoilta rahaa pikarin muotoiseen pieneen haaviinsa, jonka lävitse lyhyt varsi on pistetty. Jos rahaa on annettu jotenkin runsaasti, laskevat he vielä Karsin valloituksesta, höyrylaiva Österbottenin palosta, „Itäisellä maalla oli kuningas“ j. n. e. Tämä säärnapoikain kulkutapa luultavasti on Skandinaaviasta tullut Suomen muutamiin paikkakuntiin. Ruotsinkielisissä paikoissa ovat laulut kauniimmat, kuin edellä mainitut. Norjan länsirannikon vanhoissa pikkukaupungeissa vanhat tavat kauan ovat pysyneet käytännössä. Sielläkin vielä kulkee säärnapoikia Loppiaisena. Heitä sielläkin on kolme ja he kolmena kuninkaana ihmisten ovien ulkopuolella tuovat iloisen sanoman laulussaan ilmi.

J. M. S.

  1. Vaikka tämä laulu sekä kielen että muodon puolesta on jotenkin turmeltunut, painatamme sen, siinä toivossa että muiltakin paikkakunnilta, joissa se ehkä on parempana ja eheämpänä säilynyt, meille lähetettäisiin lisätietoja tästä vanhanaikaisesta joulunäytelmästä.

    Toimitus.

Lähde: J. M. S.: Säärnapojat ja säärnalaulu Kuopiossa. Suomen Museo, 1896, nro 3–4, s. 22–24. Kansalliskirjasto.