Sä kuvas sieluuni paina!

52. Sä kuvas sieluuni paina! Kirjoittanut Simo Korpela

Sua, Jeesus, aina ma tarvitsen

Öin, päivin, aamuin ja illoin.

Jos, kalliit neuvosi hyljäten,

Mä kuinka taitavast’ toiminen,

Mä aina erhetyn silloin.

Siit’ opin neuvojas seuraamaan,

– Muut neuvot huonoina hylkään. –

Kun joudun vaarahan vaikeaan,

Rukoillen katson ma sinuun vaan,

Oi sinuun, sielujen ylkään!

Myös katso, ylkä sä armoinen,

Sun köyhään morsiameesi;

Veressäs puhdista vaatteet sen,

Ett’ ain’ ois sulle hän mieluinen!

Mä luotan rakkauteesi.

Äl’ enää, armias, muistele

Sen entist’ uskottomuutta!

Mua henkes voimalla hallitse,

Ett’ osottaisin jo sinulle

Ain’ altist’ uskollisuutta!

Kun himot viekkahat viettelee,

Sä anna voitto mun saada!

Kun mailma itkustan iloitsee,

Sen ilo itselle itkuks tee

Ja juonet kiusaajan kaada!

Kun miellyn maalliseen kunniaan,

Mua laaksoon vie alennuksen!

Kun alan töihini luottamaan,

Ne anna raueta kokonaan

Ahjossa koettelemuksen!

Kun käskyis polvuilta poikkean,

Niin ällös vitsaasi säästä!

Jos saastutettua tuntoan

Mä ihmisluuloilla lohdutan,

Äl’ eteen kasvojes’ päästä!

Kun uskon valkea himmentyy,

Uutt’ anna öljyä aina!

Kun toivon tähtönen pimentyy,

Sydämen rakkaus kylmentyy,

Sä kuvas sieluuni paina!

Jos tieltäs peljäten peräydyn,

Suo voimaas lannistetulle!

Jos ristis painohon kyllästyn,

Ja päivän hellettä pitkäksyn,

Sun vaivaas muistuta mulle!

Sä seiso luonani turvana,

Kun lähtöhetkeni koittaa!

Mua veres voimalla vahvista,

Niin että lujana uskossa

Voin viimeis taistelun voittaa!

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.