Sä olet
Ulkoasu
Sä olet. Kirjoittanut Hilja Tamminen |
1.
[muokkaa]- On sulla hehkua sielussas
- ja suonissa sulaa tulta.
- On uhmaa ylvästä otsallas
- ja katsehes tuike kuin kulta.
- Ah kuinka usein mä piilossa
- ihannoin sun silmiäs noita.
- Ne voivat hehkua innosta,
- vihan syöksyä taas salamoita.
- Olet henkeni heimoa, tunnen sen,
- myös hehkuva mulla mieli.
- Kun äänesi sointua kuuntelen,
- soi sielussain joka kieli.
2.
[muokkaa]- Sä olet kuin ääretön ulappa,
- kuin levoton aava meri.
- On mielesi alati vaihtuva
- ja kuohuvan kuuma veri.
- Ah, meri niin tyynenä läikkyy oi,
- ja mainingit vain häilyy,
- sen povessa myrskyjä piillä voi,
- vaikk’ kirkkaana pinta päilyy.
- Mä sinuhun täysin en luottaa voi,
- niin alati mielesi vaihtuu.
- Nyt huuleesi lausehet kauniit soi,
- vaan huomenna kaikki haihtuu.
- On tänään niin valoisa hymyilys
- ja hyväilet rakkahasti,
- vaan mistä jo huomenna kiihtymys,
- voit kuohua valtavasti.
- Ah, mainingit meren! Ne tenhoo nuo,
- niin valkeat vaahtoharjat.
- On rakasta sielusi hehku tuo
- ja vaihtuvat tunnesarjat.
Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y.,
Tampere.