Sähkö hevosena

Sähkö hevosena. Kirjoittanut anonyymi

Minä laulan, mieliheitto,

minä hullu hoilottelen,

kun ei viiti viisahammat.

Onpa mieltä oppineilla

istuksella ilman työttä,

eivät tuhri, turhanpäiten,

suotta paina paperille.

Vaan en hullu huoli tuosta,

aika on istuissa ikävä

ilman työttä tollastella,

kun on aatos aivoissani,

mitä silmä sinne tuopi,

korva kuulee kauvempata.

Niin nyt heiluu Helsingissä

Radan rautaisen selällä

onnenpussit oivalliset,

säännölliset sähkön kanssa.

Joka piili pilvilöissä,

leimahteli luonnon voima,

tuikki ukkosen tulena,

kaikkivallan vaikeana,

se nyt heiluupi hevosna,

vaeltaapi vaunuteillä,

rautateillä ratsastaapi,

kiskoo kuormia kovia,

laitettuja lastiloita.

Siinä liekki leimahtavi,

pyörät tuiskivat tulessa

rissat lankojen lomassa

ilmottavat ilman-tulta:

joka ennen eukot iski,

säikytteli syntisiä,

nyt on konina koneessa,

valjastettu vaunun eessä.

P. H.

Lähde: Työmies 17.12.1900.