Säkeistöjä

Wikiaineistosta
Säkeistöjä.

Kirjoittanut Jean Moréas
Suom. Kaarlo Sarkia.


I kirja, XI.[muokkaa]

Ken sanoo: elämä on loputonta juhlaa,
hän joko tyhmä on tai sielu alhainen;
ken taas: se kärsimys on iankaikkinen,
on arka, voimansa hän liian varhain tuhlaa.
Hymyillen niinkuin puut ja lehväin valtakunta,
kuin aalto itkien, mi hiekkaan läikähtää,
kaikk’ ilot maistakaa ja tuskat kärsikää,
puhelkaa: paljon on tää kaikki, unen unta.

II kirja, XI.[muokkaa]

Oi myöhä huhtikuu, puut, viheriä valo,
                 kun väreilette näin,
ma muistan kuolleita, on mielessäni palo
                 sydänten lempiväin.
Puut vanhat kaupungin, mitenkä monta vuotta
                 oon teille haastellut!
Kuin monin talvin jo oon lehtiänne suotta
                 ma katuun tallannut!

IV kirja, XII.[muokkaa]

Ma, ken kymmenen sormeni päässä Apolloa kannan,
            olen pilkkana alhaison.
Kuten ennen maksanut oon, nyt, vast’edes annan
            veron tuon – tämä maan laki on.


Lähde: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja. 1934. Toimittanut Anna-Maria Tallgren. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.