Säkenet

Säkenet Kirjoittanut August Ahlqvist

Syksyn kolkko, synkkä ilta

Kattaa kaupungin ja maan,

Raskahasti rannan aalto

Vastaa kuusten huminaan.

Kuusten alla seisoo suojus,

Sepä katto toimestaan

Sukkelasti suitsuttavi

Säkeniä ilmahan.

Säkenet ne säihkyellen

Tuulen kanssa tanssivat,

Heloittavat hetken aian,

Puikahtavat, – sammuvat.

Lämmintä ei niistä lähde.

Valkene ei valju yö.

Mut ne kertoo, kuinka siellä

Ahkera on alla työ.

Kaikuvalla kolkkehella

Seppä rautaa kuonnuttaa,

Painavilla palkehilla

Taaskin tulta tupruuttaa.

Säkeniä uusi sarja

Lentää yöhön sankeaan,

Kylän lapset sekottuvat

Noita tuossa katsomaan.

Säkenel ei pitkä kaari

Ole ilma matkoaan,

Tulen vaan saa syttymähän

Käyden tulta ottamaan.

Näimpä, lauluni säkennä

Säkenenä säihlyten,

Nuorten mieltä miellytellen

Sytytellen sammuen.

Ehkä voisit laulun innon

Uutta tulta leimumaan

Sydämmissä suomalaisten

Yli kaiken suomen maan.

Lähde: Tapio 29.6.1878.