Säkki

Säkki. Kirjoittanut Ivan Krylov

Venäjänkielinen alkuteos Мешок.

Laattialla porstuvassa

        Nurkassa

Venyi tyhjä säkki aikojaan:

Siihen monet pyyhki jalkojaan.

        Vaan yhtäkkiä

        Tuota säkkiä

Ken vaan kerkesi, se kunnioitti!

Kuinka säkki kunnian nyt voitti?

Näes – kultakolikoilla täytettynä

Se on rautakirstuhun nyt pyntättynä.

Isäntä itse sitä hyväilee

Ja suojeleepi säkkiä kuin mitä.

        Ettei sitä

        Tuulet tuivertaisi,

Ettei kärpänenkään sille istuutua saisi.

Ja säkille – sep’ onkin hauskin juttu –

Nyt kukin tahtoi olla hyvä tuttu.

Kun isännälle ystävä tul’ milloin

Niin kohta puhe säkistä nous’ silloin;

Ken sen viereen istuu, sitä nyppii,

Ja onnellisna sydämensä hyppii;

Ja kun säkki suunsa aukasee –

Kaikki ihastuen sitä katselee.

Huomattuaan ett’ on noussut kunniaan,

        Niin suurennella

        Ja viisastella

Hän kohta alkoi, arvon-tunnossaan,

Kaikkeen kerkesi nyt säkin huomio:

”Se ei oo niin, tää ei oo näin,

Ja tuo on aivan mäntyyn päin” –

Se on kaikesta vaan tuomio.

Ja kaikki häntä avosuin nyt kuuntelee,

Vaikka päästäis valheen ankan

        Kuinka vankan,

Niin että korvat lattuun lupsahtais!

Vaan niin on ihmisillä tapa:

Jos kultasäkki mitä latelee –

Kaikk’ ihmetellen sitä kuuntelee.

---

Juohtui mielelleni yht’äkkiä:

Tunnettehan tekin monta kultasäkkiä!

Lähde: Työmies 23.11.1895.