Sävel syvältä

Sävel syvältä. Kirjoittanut Mikko Uotinen

Kuuletko säveltä syvältä,

sydämmissä syntynyttä –?

Kuuletko kumua maasta,

elon virttä elpynyttä,

voiman laulua vakaata –?

Kuuntele säveltä syvältä,

sydämmissä syntynyttä.

Kaikuu laulu kaikkialta,

virsi voiman valtioista:

herättävi, hellyttävi,

sytyttävi, säikyttävi,

onnestavi, vihoittavi,

kohottavi, korkentavi;

on kuin myrsky kuohumieli,

ajan tummalla merellä.

Mit on laulu lakkapäinen,

sävel syttynyt syvällä,

sydämmissä syntynynnä,

kaikuava kaikkialla,

ajan tummilla tuvilla –?

Se on laulu, voiman laulu,

sydänsyttäjä tuhanten,

miljoonien mieronloppu,

surun suistaja sydänten.

Se on kuive kyynelitten,

kuiske kaunis kevätmailta,

ilon antaja ihmisten.

Se on huuto sortuneiden,

veri virsi vaipuneiden,

onnen huuto onnetonten,

avun huuto avutonten.

Se on kiitoslaulu työlle,

ylistys sen tekijälle,

– ääni syttyvä syvältä.

Se on kirkas kevät kaiku,

ihmisuskojen sävelmä;

se on kevät syksyn suuren,

ajan tuskien tuhooja.

Se on kansan sydän laulu,

veljeyden valta virsi.

Särkevi jos ajan routaa,

kevättä se kohottavi;

pirstovi jos vihan viljaa,

onnen touvot toinnuttavi.

Sammuttavi valhe loimut,

kevät liekit kirkastavi,

kaatavi jos kaavat, saastat,

vapautta voimin soittaa.

Hävittää jos orjan, nöyrän,

ihmisen se ylös nostaa.

Se on tuli, kiiras tuli,

luopi liekkejä ympäri,

siitä nousevi nuorena,

aika kaunis huomenmieli:

tasaisien tointen päivä,

orvon kurjan sunnuntainen.

Valistuksen valta aika,

edistyksen ehyt päivä.

Se on virsi veljeyden

sävel syttävä syvältä.

Kuuntele säveltä syvältä,

sydämmissä syntynyttä;

syttävi se sydäntäsi,

onnestasi onneasi –.

Kuuntele kumua maasta,

elon virttä elpynyttä,

elpyös elohon itse.

Kaikuu se idästä läntehen,

järkyttävi kansat kaiket –.

Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.