Säveleen sammuttua
Ulkoasu
Säveleen sammuttua. Kirjoittanut Eino Pakarinen |
- En enää lauluja tehdä voi,
- Ei lähde nyt laulut multa;
- Ei enää sielussa sävel soi,
- Surut syömmen ja kaihot mi ilmi toi,
- Mihin laulaja öinä niin synkkinä luotti,
- Minkä suruissa suurissa soivan vaan uotti.
- Se sävel nyt vallan on sammunut pois –
- Siispä kuoleman laulaja saavan nyt sois,
- Kun loppui jo syömmen kulta.
- Mikä tarkoitus on sen laulajan,
- Jok’ enää ei laulaa saata?
- Mitä soitto onpi sen soittajan,
- Jonka soitto on kylmä ja soinnuton,
- Jonka soitto ei silmähän kyyneltä tuota,
- Ei puhtaisin, hellihin tunteihin luota?
- On laulaja semmoinen tarpeeton,
- Jonka sielu on turta ja tunteeton –
- Hänen paras on laulusta laata!
5-1 1901.
Lähde: Pakarinen, Eino 1902: Mutkaisilla poluilla. Boman & Karlsson, Hämeenlinna.