Saarijärven Paavo
| Saarijärven Paavo Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Tuolla Saarijärven salomailla
- Asui Paavo maalla hallaisella,
- Kynti maata, kaivoi ahkerasti,
- Mutta Herralta tuloa toivoi
- Taivahasta, luonnon tekijältä.
- Siinäpä asui siivoin lapsinensa,
- Vaimoinensa, vaivoin leipäpalan
- Hiellänsä otti kankahasta.
- Tuli kevät, suli kinos maailta.
- Veipä puolen orahia;
- Tuli kesä, kävi raet mailla,
- Kaasi päitä puolet käydessänsä;
- Tuli syksy, veipä halla kaikki.
- Tarttui tukkahansa Paavon vaimo,
- Sanoi: ”Paavo-parka, poloseni!
- Ota sauva, hylkäs meidät Herra;
- Kolkko miero, nälkä kauheampi”.
- Sanoi Paavo, häntä suositellen:
- ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra.
- Pane leipään puoli petäjätä,
- Minä laitan ojat leveämmät,
- Mutta tulon toivon taivahasta”.
- Pani vaimo puolen petäjätä.
- Kaivoi äijä kaksi viemäreitä.
- Vaihtoi vuonat siemeniksi, kylvi.
- Tuli kevät, suli kinos mailta,
- Eipä vienyt vesi orahia;
- Tuli kesä, kävi raet mailla,
- Kaasi päitä puolen käydessänsä;
- Tuli syksy veipä vilu kaikki.
- Löipä rintoihinsa Paavon vaimo,
- Sanoi: ”Paavo-parka, poloseni!
- Kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs;
- Kova kuolla, mutta turha toivo.
- Sanoi Paavo häntä suositellen:
- ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra.
- Pane kaksin verroin petäjätä,
- Kaksin kerroin laitan lannan maalle.
- Mutta tulon toivon taivahasta”.
- Lisäs’ vaimo kaksi pätäjätä,
- Laittoi Paavo lannan kaksin kerroin,
- Käänti karjan siemeneksi, kylvi.
- Tuli kevät, suli kinos maalta,
- Eipä vienyt vesi orahia.
- Tuli kesä, kävi raet mailla,
- Eipä kaatunutkaan kaunis olki;
- Tuli syksy, sivu sitkaimitten
- Meni vilun vaino vaarallinen,
- Aivan koskematta kultapäihin.
- Silloin heti Paavo hartahasti
- Paneusi polvilleen ja sanoi:
- ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra”.
- Sanoi vaimo, samoin polvillansa:
- ”Vaikka kokee, eipä hylkää herra”.
- Sitten iloitellen miehellensä:
- ”Paavo, ota sirppi sukkelasti!
- Toki nyt on tullut toinen aika,
- Ilon aika. – Pois nyt petäjäinen;
- Ruisleivän laitan lapsillemme”.
- Sanoi Paavo, häntä hyväellen:
- ”Vaimo, vaimo! sit’ ei kuri saada,
- Jok’ ei hylkää toista hädässänsä.
- Pane leipään puoli petäjätä,
- Veihän vilu tou’on naapurimme”.
Lähde: Topelius, Z. 1876: Maamme kirja. Suomentanut Joh. Bäckvall. G. W. Edlund, Helsinki.