Saariretki
| Saariretki suvilauvantai-iltana, kun oli Hennan syntymäpäivä. Kirjoittanut Larin-Kyösti |
| (sävel: Hvila vid denna kalla) |
- Katsos, kun karit kiiltää
- ja meidän ruuhet vettä viiltää
- sillalla kahden taivaan,
- kun laine laitaan liplattaa!
- Henna, sun silmäs päilyy,
- kun limo keulan yli häilyy,
- sievästi soudat aivan.
- Kas, sorsa kaislaan sukeltaa
- pois perheineen;
- nyt päiväs kunniaksi
- ma laulun teen!
- Katsos, kun karit kiiltää
- ja myllyn siivet heloittaa,
- harjulta heloittaa!
- Toitotus...
- Suntio ruuhta johtaa
- ja mela molskii, lumpeet hohtaa,
- vilkuvi Sanna Heikkiin
- ja Joki-Tuomas Anniin päin.
- Tiirat ne luodon eestä
- nyt kirkuu, vaajat välkkyy veestä,
- päivässä lahna leikkii;
- ma kaukaa pienen mökin näin,
- siell’ yksinään
- vain asuu Kala-Aapo,
- jo talaan nään.
- Suntio ruuhta johtaa
- ja lippalakki varjostaa,
- silmää se varjostaa.
- Toitotus...
- Tyyntä, jos katson minne,
- jo puihin piilee kirkonrinne,
- luhdalta leppätorvi
- se kaiken karjan yhteen vie.
- Rantaan jo juoksi uuhet
- ja nienten taa käy maitoruuhet,
- kuuntele herkin korvin:
- on kaiku iltalaulun tie!
- Oi, Henna, oi,
- sun tähtes luonto loistaa
- ja leikamoi!
- Tyyntä, jos katson minne
- ja päivän kuva kimmaltaa,
- lahdesta kimmaltaa.
- Toitotus...
- Käännä jo rannan kautta,
- niin sivu soljuu tukkilautta,
- puomilta airot taipuu
- ja yli köyden ruuhi käy!
- Juo, juo nyt äyskäristä
- ja leilinsuuhun tappi pistä;
- mailleen nyt päivä vaipuu, –
- ei kirkkoristin kultaa näy!
- On ihanaa,
- kun lämmin rintaa liehtoo
- ja laulaa saa!
- Käännä jo rannan kautta,
- kun hieno tuulenhenki käy,
- väreissä tuuli käy!
- Toitotus...
- Ruuhell’ on reitti auki,
- taas puskee niinkuin vanha hauki
- piirissä kultajuomun,
- kun pilvisaaret viherjöi;
- tummuu jo siniverhot,
- ja veellä tanssii vesiperhot
- kiiltäissä kalansuomun.
- Kas, Aapo rantaan tulta löi,
- taas tuohta tuo,
- ja tervaskannot räiskyy
- ja loimun luo!
- Ruuhell’ on reitti auki
- ja meille nyökkää saarenpuut,
- koivut ja seljapuut.
- Toitotus...
- Airoille armahaiset
- ja hyvät mäkitupalaiset,
- väyläänsä Aapo näyttää
- ja kättä huitoo, minkä voi!
- Janne se kovin kolskaa,
- taas koittaa martinvapunpolskaa,
- sylkee ja kättä käyttää,
- jo pilli pienen äänen toi,
- nyt keulassaan
- hän puhkaa, polkee jalkaa
- niin innoissaan.
- Airoille armahaiset
- ja kukin tempoo tuhdollaan,
- tuimasti tuhdollaan!
- Toitotus...
- Suntio ohjas rantaan
- ja vene sinkui kauvas santaan,
- tulille nuori kansa,
- nyt meill’ on ilon lauvantai!
- Tervepä Aapo ukki,
- myös terve Aapon vanha pukki,
- kaikki on ennallansa,
- vain pukki uuden parran sai!
- Tuo kätes, noin
- sun, Henna, pilviin nostaa
- ma yksin voin!
- Suntio ohjas rantaan
- ja ruusun antoi Hennalle,
- neljälle Hennalle.
- Toitotus...
Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.