Saariretki

Wikiaineistosta
Saariretki
suvilauvantai-iltana, kun oli Hennan syntymäpäivä.
Kirjoittanut Larin-Kyösti
(sävel: Hvila vid denna kalla)


    Katsos, kun karit kiiltää
ja meidän ruuhet vettä viiltää
    sillalla kahden taivaan,
kun laine laitaan liplattaa!
    Henna, sun silmäs päilyy,
kun limo keulan yli häilyy,
    sievästi soudat aivan.
Kas, sorsa kaislaan sukeltaa
        pois perheineen;
    nyt päiväs kunniaksi
        ma laulun teen!
    Katsos, kun karit kiiltää
ja myllyn siivet heloittaa,
    harjulta heloittaa!
Toitotus...
    Suntio ruuhta johtaa
ja mela molskii, lumpeet hohtaa,
    vilkuvi Sanna Heikkiin
ja Joki-Tuomas Anniin päin.
    Tiirat ne luodon eestä
nyt kirkuu, vaajat välkkyy veestä,
    päivässä lahna leikkii;
ma kaukaa pienen mökin näin,
        siell’ yksinään
    vain asuu Kala-Aapo,
        jo talaan nään.
    Suntio ruuhta johtaa
ja lippalakki varjostaa,
    silmää se varjostaa.
Toitotus...
    Tyyntä, jos katson minne,
jo puihin piilee kirkonrinne,
    luhdalta leppätorvi
se kaiken karjan yhteen vie.
    Rantaan jo juoksi uuhet
ja nienten taa käy maitoruuhet,
    kuuntele herkin korvin:
on kaiku iltalaulun tie!
        Oi, Henna, oi,
    sun tähtes luonto loistaa
        ja leikamoi!
    Tyyntä, jos katson minne
ja päivän kuva kimmaltaa,
    lahdesta kimmaltaa.
Toitotus...
    Käännä jo rannan kautta,
niin sivu soljuu tukkilautta,
    puomilta airot taipuu
ja yli köyden ruuhi käy!
    Juo, juo nyt äyskäristä
ja leilinsuuhun tappi pistä;
    mailleen nyt päivä vaipuu, –
ei kirkkoristin kultaa näy!
        On ihanaa,
    kun lämmin rintaa liehtoo
        ja laulaa saa!
    Käännä jo rannan kautta,
kun hieno tuulenhenki käy,
    väreissä tuuli käy!
Toitotus...
    Ruuhell’ on reitti auki,
taas puskee niinkuin vanha hauki
    piirissä kultajuomun,
kun pilvisaaret viherjöi;
    tummuu jo siniverhot,
ja veellä tanssii vesiperhot
    kiiltäissä kalansuomun.
Kas, Aapo rantaan tulta löi,
        taas tuohta tuo,
ja tervaskannot räiskyy
        ja loimun luo!
    Ruuhell’ on reitti auki
ja meille nyökkää saarenpuut,
    koivut ja seljapuut.
Toitotus...
    Airoille armahaiset
ja hyvät mäkitupalaiset,
    väyläänsä Aapo näyttää
ja kättä huitoo, minkä voi!
    Janne se kovin kolskaa,
taas koittaa martinvapunpolskaa,
    sylkee ja kättä käyttää,
jo pilli pienen äänen toi,
        nyt keulassaan
    hän puhkaa, polkee jalkaa
        niin innoissaan.
    Airoille armahaiset
ja kukin tempoo tuhdollaan,
    tuimasti tuhdollaan!
Toitotus...
    Suntio ohjas rantaan
ja vene sinkui kauvas santaan,
    tulille nuori kansa,
nyt meill’ on ilon lauvantai!
    Tervepä Aapo ukki,
myös terve Aapon vanha pukki,
    kaikki on ennallansa,
vain pukki uuden parran sai!
        Tuo kätes, noin
    sun, Henna, pilviin nostaa
        ma yksin voin!
    Suntio ohjas rantaan
ja ruusun antoi Hennalle,
    neljälle Hennalle.
Toitotus...


Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.