Saattolaulu

Saattolaulu Kirjoittanut Demjan Bednyi

Suomentanut Jalmari Virtanen

Kun mua maammo armahain

Voinaan saattoi,

Saattoit siskot, vellet kai,

Sekä taattoin.

”Kunne työnnyt, kurjasein,

A-voi, kunne?

Ethän armas Vanjasein

Voinaa tunne.

”Puna-armiassa on

Asehia,

Sinuttakin lyödä voi

Lahtaria.

”Maammos huolet harmensi,

Sinuun luotti,

Metsän, pellon raivaajaa

Sinust’ vuotti.

”Kaik jo kääntyi parhain päin,

Haihtui huolet.

Herran maasta saimme myös

Mekin puolet.

”Ei nyt enää meitä ken

Riistä, raasta.

Saamme roavoll’ leveän

Leivän maasta.

”Arinushka kullakseen

Sua vuottaa,

Niinkuin maammos vanha, myös

Sinuun luottaa.”

Kumarsin ja lausuin näin:

”Maammo, kuule,

Että poika kotiin jäis,

Älä luule!

”Papin sakki, kulakin

Voinaa haastaa,

Tahtois meitä vieläkin

Riistää, raastaa.

”Jos vaan kaikki, niinkuin te,

Pieksäis’ suuta,

Eihän silloin voisi ken

Raataa muuta.

”Mitäs silloin jäisikään

Rahvaan maasta?

Pääsis’ valtaan kaikki taas

Vanha saasta.

”Maat ja mannut meiltä veis

Riistoherra,

Orjiks meidät saattais’ taas,

Totta kerran!

”Leikkilöihin lähde en,

Tyhjän teille,

Lähden selkään antamaan

Lahtareille.

”Puna-armiaan nyt käy

Briha moinen.

Annan päihin valkeille,

Min vaan voinen.

”Nostan kärkeen pistimen

Porvareita,

Möhömaha-pursuja,

Lahtareita.

”Sovieteille valtaamme

Vallan heiltä,

Sitten kotiin palajan

Voinan teiltä.

”Voiton jälkeen luomme me

Onnelamme,

Paratiisin taisteluin

Valloitamme.”

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.