Saavutaan kultalinnaan

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saavutaan kultalinnaan.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Kun lapset linnan portait’ ylös astui,
niin ovella he hovipojan näki,
ja Yrjö lausui lakkiansa nostain:
»Tääll’ onkos kotosalla herrasväki?»
Ja hovipoika saatuansa luvan
vie tuota pikaa lapset saliin suureen,
ja johdattaapa heidät suoraa päätä
kuninkaan valtaistuimenkin juureen.
On kuninkaalla pitkä valkoparta,
ja katse häll’ on aivan ihmeellinen,
ja kuningattarella puku yllään
kudottu harsosta on taivaan sinen.
Ja kuningas nyt kysyy: »Mistä lapset
olette, mitä olis asiata?»
Ja Yrjö vastaa: »Saarest’ ollaan, kussa
kuustoist’ on kukkivaista pihlajata.
Meilt’ eikös herra kuningas ja rouva
kuningatar nyt ottais mansikoita?»
Ja Laila lisää: »Kauniita ne ovat
ja maultansa varsin makeoita.»
Ja kuningas ja kuningatar halaa
nyt heti kohta mansikoita maistaa,
ja tuota pikaa kumpaisenkin kasvot
ilosta niinkuin aurinko jo paistaa.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.