Saavutaan kultalinnaan
| Saavutaan kultalinnaan. Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Kun lapset linnan portait’ ylös astui,
- niin ovella he hovipojan näki,
- ja Yrjö lausui lakkiansa nostain:
- »Tääll’ onkos kotosalla herrasväki?»
- Ja hovipoika saatuansa luvan
- vie tuota pikaa lapset saliin suureen,
- ja johdattaapa heidät suoraa päätä
- kuninkaan valtaistuimenkin juureen.
- On kuninkaalla pitkä valkoparta,
- ja katse häll’ on aivan ihmeellinen,
- ja kuningattarella puku yllään
- kudottu harsosta on taivaan sinen.
- Ja kuningas nyt kysyy: »Mistä lapset
- olette, mitä olis asiata?»
- Ja Yrjö vastaa: »Saarest’ ollaan, kussa
- kuustoist’ on kukkivaista pihlajata.
- Meilt’ eikös herra kuningas ja rouva
- kuningatar nyt ottais mansikoita?»
- Ja Laila lisää: »Kauniita ne ovat
- ja maultansa varsin makeoita.»
- Ja kuningas ja kuningatar halaa
- nyt heti kohta mansikoita maistaa,
- ja tuota pikaa kumpaisenkin kasvot
- ilosta niinkuin aurinko jo paistaa.
Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.