Saituri (Brummer)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saituri.

Kirjoittanut F. F. Brummer


Hän järven jäätä astuili
Nyt kotiin kulkeissansa.
Taas kalliit korot kokoili
Hän käymämatkallansa.
”Jää kyll’ on sinut kestävä,
Jos vaan et käänny tieltä,
Mut virran suu on pettävä,
Oi, ollos poijes sieltä!”
Näin neuvoo häntä naapuri;
Mut kohti kotoansa
Vaan suoraan kulkee saituri
Kiusaillen onneansa.
Mi mieli onkaan miehellä?
Haa! Kitsaudessansa
Hän, näät, ei raahdi kierrellä, –
Surkoilee saappaitansa.
Mut jää jo murtuu allansa.
”Oi, Herran nimeen auta!”
Hän huutaa naapurillensa,
”Tää hirveä on hauta.”
Tuo, oitis kun sen oivalsi,
On apuun kiiruhtanna.
Jo kättään hälle tarjosi
Ja ehtii virkkaa: ”anna.....”
Tää sana korviin saiturin
Se kuuluu kauhealle.
Hän käden hylkää naapurin
Ja vaipuu veden alle.


Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.