Saituri (Brummer)
| Saituri. Kirjoittanut F. F. Brummer |
- Hän järven jäätä astuili
- Nyt kotiin kulkeissansa.
- Taas kalliit korot kokoili
- Hän käymämatkallansa.
- ”Jää kyll’ on sinut kestävä,
- Jos vaan et käänny tieltä,
- Mut virran suu on pettävä,
- Oi, ollos poijes sieltä!”
- Näin neuvoo häntä naapuri;
- Mut kohti kotoansa
- Vaan suoraan kulkee saituri
- Kiusaillen onneansa.
- Mi mieli onkaan miehellä?
- Haa! Kitsaudessansa
- Hän, näät, ei raahdi kierrellä, –
- Surkoilee saappaitansa.
- Mut jää jo murtuu allansa.
- ”Oi, Herran nimeen auta!”
- Hän huutaa naapurillensa,
- ”Tää hirveä on hauta.”
- Tuo, oitis kun sen oivalsi,
- On apuun kiiruhtanna.
- Jo kättään hälle tarjosi
- Ja ehtii virkkaa: ”anna.....”
- Tää sana korviin saiturin
- Se kuuluu kauhealle.
- Hän käden hylkää naapurin
- Ja vaipuu veden alle.
Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.