Sakari Topeliukselle 14 p. tammikuuta 1898
Ulkoasu
Sakari Topeliukselle 14 p. tammikuuta 1898. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Valkeni kun aamu armas,
- hehkui kaunis idänhohde
- Suomenmaamme suuren, laajan
- talvisella taivahalla,
- ja kun tuuli tuoksahteli
- sinisalon sydämessä,
- huojutellen honganoksaa,
- latvaa kuusen keinutellen,
- kuuluu sieltä kuiske kumma,
- sävel vieno vierähtävi,
- on kuin kielet kanteloisen
- heleimpänsä helkyttäisi
- tämän aamun armahaksi,
- päivän ihanan iloksi.
- Soita, soita Suomen metsä,
- soita kauas kuuluvaksi,
- kaukomaille kannattele
- nimi mielesi mukainen!
- Paina sitten povehesi,
- kätke kaunis katehilta,
- aartehenasi omana
- siellä sitä säilyttele
- ainaisena ilonasi!
- Lensi lintu liihoitellen
- noilla Suomen metsämailla,
- koivunoksahan osasi,
- lauloi siinä sinirinta,
- viserteli virren vienon,
- nimen kalliin kuiskaeli,
- ylisteli ystävätä,
- heikon henkivartijata,
- poljetunkin puoltajata,
- suosijata sorrettujen.
- Salotietä synkeätä
- tyttö pieni tepsutteli,
- kuuli tuulen tarinoivan,
- näki luonnon lumotuksi,
- alkoi hänkin heloäänin,
- ilomielin, kotikielin
- kiurusena kiitostansa
- sävelissä soinnutella:
- Kiitos Sulle, seppo suuri,
- kun sä tarun taikalinnat
- loihdit lasten ihmetellä!
- Nostit kukat, häädit hallan,
- hyvälle sä annoit vallan,
- hyvään nostit halun meissä,
- toden tielle ohjaelit.
- Tuhat, tuhat sydäntä nyt
- sulle sykkii syvintänsä –
- luulis hanget sulaviksi,
- kesäkukat puhkeeviksi.
- Tuhat, tuhat kättä pientä
- riistiin liittyy puolestasi,
- nousee tuhat rukousta:
- lempeälle, ylevälle
- lapsukaisten ystävälle
- suokoon taivas siunausta!
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.