Salliman virsi
Ulkoasu
Salliman virsi Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe |
- Peljätköön jumalia
- ihmisten suku!
- He kantavat valtaa
- ikuisin käsin
- ja käyttävät sitä
- mielensä mukaan.
- Hän peljätköön enin,
- kenen kerran he nostavat!
- Vuorilla, pilvissä
- tuolit on valmiit
- ja kultaiset pöydät.
- Syntyvi riita:
- syöstähän vieraat,
- herjatut, häväistyt
- kuiluihin synkkiin,
- ja vartovat turhaan,
- vankeina, tuloa
- tuomarin hurskaan.
- Vaan ikijuhliin
- jumalat jäävät
- ympäri pöytäin.
- He vuorelta vuorelle
- kulkevat, huuruu
- rotkoista henki
- titaani-rintain
- tukahtuneitten
- kuin lemu uhrein
- tai kevyt pilvi.
- Kääntävät silmän
- siunaavan jumalat
- pois koko heimoista;
- välttävät pojassa
- armaita kerran,
- vait puhuvaisia
- piirteitä taaton.
- Soi salliman virsi;
- kuulevi kirottu
- kuilujen yössä,
- tuo harmaja, miettii
- heimoa, lastaan
- ja päätänsä puistaa.
Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.