Siirry sisältöön

Salliman virsi

Wikiaineistosta
Salliman virsi

Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe


Peljätköön jumalia
ihmisten suku!
He kantavat valtaa
ikuisin käsin
ja käyttävät sitä
mielensä mukaan.
Hän peljätköön enin,
kenen kerran he nostavat!
Vuorilla, pilvissä
tuolit on valmiit
ja kultaiset pöydät.
Syntyvi riita:
syöstähän vieraat,
herjatut, häväistyt
kuiluihin synkkiin,
ja vartovat turhaan,
vankeina, tuloa
tuomarin hurskaan.
Vaan ikijuhliin
jumalat jäävät
ympäri pöytäin.
He vuorelta vuorelle
kulkevat, huuruu
rotkoista henki
titaani-rintain
tukahtuneitten
kuin lemu uhrein
tai kevyt pilvi.
Kääntävät silmän
siunaavan jumalat
pois koko heimoista;
välttävät pojassa
armaita kerran,
vait puhuvaisia
piirteitä taaton.
Soi salliman virsi;
kuulevi kirottu
kuilujen yössä,
tuo harmaja, miettii
heimoa, lastaan
ja päätänsä puistaa.


Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.