Salojärvi

Salojärvi Kirjoittanut Antti Rytkönen

Kun aamu aukee

ja vaarojen rintehet loistaa,

ja usvat haihtuu,

ja syvyyksien pohjaan

väre elämän kulkee,

sä silloin heräät

ja kullassa aamun

kalvosi kuultaa,

ja suuri, ääretön

on sun rintasi riemu.

Kun pilvet tummat

sun taivahas peittää

ja usvat raskaat

kalvosi kattaa,

ei päivän terää,

kumotusta ei kuun,

ei tuiketta tähtein,

näät ympärilläs

vain vuorien hahmot harmaat,

ankara silloin

on syvänteittesi

mittaamatonten

äänetön tuska.

Kun myrskyt soivat

ja pitkäinen jylisee,

salamat sinkoo

ja tuliset kielet

sun kalliopaatesi pirstaa,

sä silloin nouset

syvänteitäsi myöten

ja suoraan vyöryt

ja järkähtämättä

sä vasten vaarojen

jylhien jyrkänteitä.

Ja valtava on

syvänteittesi voima.

Kun päivä painuu,

myös taistelun jälkeen

taukoaa myrsky,

ja rintasi kuvastaa

kalliorannat

ja rytöiset hongat

ja lempeät lehdot,

ja pohjalla kaiken

äärettömyyksissä

päilyy kirkas

korkea taivas,

ja rajaton on

syvänteittesi rauha.

Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.