Salomaa

Salomaa. Kirjoittanut Paavo Cajander

Yht’ ihanaisena kuin sinut kerran näin, olet tuossa

Tai’an luomana taas, kaunoinen salomaa.

Taas näen sun, mökin tyynen tuon, kukat, varjovat pensaat,

Lammen välkkyävän, vaarat korkeat nuo.

Nään sinut ennellään, nään taas tutut, lempeät kasvot,

Joit’ olen kaivannut kuin kesä lämmin tään.

Kaikki ma taasen nään: lukemattomat, armahat muistot

Kuin kukat kirren alt’ elpyvät taas elohon.

Tuolla ma lammellas olen soudellut useasti,

Salmia kierrellyt, kaikua kiusannut;

Katsellut sylissäs olen Vellamon neitosen maata

Hurmaavan ihanaa, luokseen viettelevää;

Taikkapa, keinuen laineillas, vetes välkkyvän karjan

Kietonut verkkoihin, nostanut venheesen.

Tuoll’ olen vuorellas sen louhistot kapuellut,

Noussut kotkan laill’ ain’ yhä korkeuteen,

Noussut ja nähnyt mun pyhän, armaisen isänmaani

Niinkuin morsiamen tyynenä loistossaan:

Nähnyt auringon alas vaipuvan salmien helmaan,

Kultia lähteissään heitellen yli maan,

Tai punottain, ujostellen kuin salon impyen nähnyt

Kuuttaren kehräävän rihmaa häähamoseen;

Tuon olen nähnyt ja siin’ useast’ olen istunut yöhön

Ääneti istunut vaan, aatoksiss’ uneksuin.

Mut unohtaisinko nuo suloiset, ikimuistoiset hetket

Tuolla sun helmassas, seurass’ ystävien!

Muistoja tuo joka puu, joka kukkainen, joka pensas,

Polkusi mutkikkaat, viirisi salkoineen.

Istunut tuoll’ usein lakan all’ olen, hartahin mielin

Kuunnellut tarinaa ai’an muinoisen,

Nähnyt valtavat hahmot sen, sekä rohkeudella

Taas tulevaisuuden verhoa nostellut;

Nähnyt kaunoiset unet maalleni, toivonut sille

Toivonut taivasten antimet runsaimmat,

Toivonut sille kuun hopeoita ja kultia päivän,

Teilleen valkeuden, rauhoa rannoilleen...

Niin, mitä toivoinkaan, mitä aattelinkaan, mitä näinkään

Tuolla sun helmassas, kukkainen salomaa!

Kaikki kun taasen nään, on sielullain pyhäpäivä,

Valkaistu tupa sen, työn tomut laastut pois,

Kaikki on tyyntä ja rauhaisaa, vaan rinta se sykkää,

Muiston kellot kun kaukaa kaikuen soi.

P[aavo]. C[ajander].

Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.