Salomon tuomio

Salomon tuomio. (1 Kuning. kirj. III.) Kirjoittanut Oskar Uotila

Ja Salomo kuningas unessaan

Näki Jahven kaikkivoivan.

Tää käski nyt Salomon anelemaan,

Min mielisi lahjan oivan.

Ei anonut Salomo kunniaa,

Eik’ ikää pitkänlaista,

Ei mitään siitä, mink’ innostaa

On tapana kuolevaista.

Sitä pyys, johon turhaa sälyä

Maailman ei verrata saata:

Pyys rakkautta ja älyä

Hyvin hallita kansaa ja maata.

Sai Jahvelta viisahan sydämmen.

Lupas Jumala päälle senkin:

Iän pitkän, elämän rauhaisen

Ja kuulusan rikkaudenkin.

Uni päättyi ja täyttyi. Se anottu

Oli lahjoista parhain toki;

Se pyhässä kirjass’ on sanottu,

Miten saaja sen kohta jo koki.

Kaks naist’ oli maannut vierekkäin,

Laps kummankin rinnoilla rakas;

Mut siihen kun naiset ne nukkui näin,

Niin toinenpa lapsensa makas.

Laps elävä heillä nyt riitana on.

Sitä omivat Ada ja Zilla.

He vetovat Salomon tuomiohon,

Samat kantehet molemmilla.

He kuningassalihin vaaditaan.

Ylt’ ympär’ on hovin väki.

Ase Salomon kätehen laaditaan.

Sen Ada ja Zillakin näki.

Yhä pyytäen lasta, sit’ elävää,

Syyn lykkäsi toiselle toinen.

Tapauksella ei ollut näkijää. –

Miten ratkaista asia moinen?

Niin kuningas, kutsuen vahtia,

Ett’ ottaisi miekasta huolen,

Huus: «Lapsi on lyötävä kahtia,

Ja kumpikin saakoon puolen.»

««Ah! kunnian kuningas armollinen!»»

Sanat suustansa survasi Ada,

««Ei piirtoa pintahan pienoisen,

Vaan antaos Zillan se saada!»»

Jalo tuomari hymysi katseellaan.

Sanan sanalta lateli Zilla:

«««Tää lapsi se pankaa kahtia vaan,

Kaks meitä on jakaisilla.»»»

Mut kuningas-tuomari huudahtaa:

«Sun kavalan kantehes kaadan;

Heti pienonen toiselle antakaa,

Se lapsi on selvästi Adan!»

Tähän tyytyivät. Kansassa huomio

Heräs, jotta niin harrasta harvon;

Koko maassa se Salomon tuomio

Sai jumalallisen arvon.

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.