Saman Luojan käsialaa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saman luojan käsialaa.

Kirjoittanut Immi Hellén


On lähtenyt hanki jo maasta,
kevätlaulua laineet soi.
Joka lehvä on kieli mi haastaa,
puro pulputen tarinoi.
Täynnä eloa hehkuvata
on vesi, ilma ja maa.
Sopusointua ihanata
terä tähtimön heijastaa.
Sama henki on jokaisessa
sama oikeus onnehen,
maan madossa, ihmisessä
ja kuvussa kukkasen.
Saman Luojan se käsialaa,
mikä hetkisen hengittää,
mikä hetkisen hehkuu ja palaa
tai vilussa värjöttää.
Voi sitä ken runnellen, raastain
käy Luojansa temppeliin!
Sen tuomio nousee maasta
ylös taivaan korkeuksiin.
Voi sitä, ken lisää taakkaa,
missä huojentaa sitä voi!
Maan alhosta tähtiin saakka
kun heikonkin huokaus soi.

1929.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.