Saman Luojan käsialaa
| Saman luojan käsialaa. Kirjoittanut Immi Hellén |
- On lähtenyt hanki jo maasta,
- kevätlaulua laineet soi.
- Joka lehvä on kieli mi haastaa,
- puro pulputen tarinoi.
- Täynnä eloa hehkuvata
- on vesi, ilma ja maa.
- Sopusointua ihanata
- terä tähtimön heijastaa.
- Sama henki on jokaisessa
- sama oikeus onnehen,
- maan madossa, ihmisessä
- ja kuvussa kukkasen.
- Saman Luojan se käsialaa,
- mikä hetkisen hengittää,
- mikä hetkisen hehkuu ja palaa
- tai vilussa värjöttää.
- Voi sitä ken runnellen, raastain
- käy Luojansa temppeliin!
- Sen tuomio nousee maasta
- ylös taivaan korkeuksiin.
- Voi sitä, ken lisää taakkaa,
- missä huojentaa sitä voi!
- Maan alhosta tähtiin saakka
- kun heikonkin huokaus soi.
1929.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.