Sammunut koi

Sammunut koi. Kirjoittanut anonyymi

Mä äsken lauloin, riemuitsin;

                         Vaan miksi lie

Näin synkistynyt aikaisin

                         Jo elon tie?

Kuin kirsi-kukka raukenen,

                         Mä murheessain,

Kun päivän ensi koittehen

                         Vaan nähdä sain.

Se sammui! Rintaan’ ainainen

                         Jäi kaiho tää;

Yön varjo mieltän’, usvainen

                         Nyt synkistää.

Kun toivon säde sammunut

                         On viiminen,

Niin murheen lapsi uupunut

                         On unheesen.

K. M.

Lähde: Ilmarinen 12.2.1879.