Sananen Afrikasta/1
| Sananen Afrikasta Kirjoittanut Pietari Kurvinen |
Sananen Afrikasta/2 |
| Lähde: Kristillisiä sanomia, 19.9.1876, nro 38, s. 4. Artikkelin verkkoversio. |
Lähetyssaarnaaja P. Kurvinen on lähettänyt lehtiseemme seuraavan kirjeen, jonka ilolla painatamme:
Jumalan armo ja rauhanliitto, joka yksinään jää meille, kun kaikki muu meidät jättää, olkoon kaikkein meidän kanssamme ja — Herran Sionin kanssa! Ps. 117.
N. V.! Lämpimään pyyntöösi lupasin pari sanaa Afrikasta kertoa. Mutta kuin Afrika on kuiva, kirouksen alla huokaava maa, missä sekä luonto että asukkaat kurjuudessa kituvat, niin lienevätkö kertomukseni sieltä miksikään iloksi eli siunaukseksi. Jaa. eivätpä tosin olisikaan, jollei Kaikkivaltiaan Armahtajan, leppyneen, lupauksia löytyisi: Ethiopian vielä vihoittamisesta (viheriöimisestä) Herran yrttitarhana, silloin kuin ”salo ja korpi on iloitseva ja erämaa riemuitseva ja kukoistava kuin kukkainen,” saadessansa Saaronin kauneuden, Libanonin loiston, — nähdessänsä Herran ihanuuden ja Jumalamme kunnian. (Jes. 35). Vaan sepä tapahtuuki vasta sitte, kuin ”Ethiopia ojentaa käsiään Jumalalle.” Silloinpa muuttuuki ”silmän koristus hieta-aavassa oikiaksi vesikuljuksi ja kuiva maa hettehiksi.”
Senkaltaisia lähdetten yrttisalojapa on jo Afrikanki kuiville hiekka-aavoille, korkeain kuilu-vuorienki lomaan, siellä täällä ilmestynyt. Senmoisena sulosalona on, esimerksi Oranjejoen eteläpuolella koko tuo niinkutsuttu Kaapinmaa, monine kyline, kaupunkineen, vesijohdatuksineen läpi lotmain, laaksoloiden, tarhoine hedelmäpuine, viinipeltoine komeine. Kauniit lähetyskirkot kohottavat tornejaan keskellä päronapuiden, appelsiinein, sitronien, panama- (pisangi-)puiden. sanomattaki monia muita.
Siellä on esimerkiksi Stellenbosh tuhansine asujinen, senlaisena sulosalona lähetyskirkkoneen, jossa lähetyssaarnaaja Lückhoff (onnentoivo) ensimäisenä oltuaan jo viisikymmentä vuotta työssä, käy kuin nuori mies, päivät illat armosanaa saarnaamassa. Onpa siinä Hollantilaisten korkiakirkkoki; mutta näiden Hollantilaiskirkkojen ovilla kirjoitukset: ”Koirat ja hottentotit (maan alku-asujat) eivät saa sisään tulla,” ovat karkoittaneet kurjat asujat Kaapinmaalla kauemmaksi armosanasta. Mutta lähetyssaarnaajain oltua siinä nämä puolisataa vuotta, ovat melkein kaikki hottentotit onnellisia ristityitä, — saavatpa pian jokapäivä sulosanomaa kuulla kirkossaki, ja ilonsa ylentävät korkeuteen laulunsa sulosävelillä, autettuna urkuloilla. Kirjoittaja on usein iloinnut heidän suloseurassaan, vieläpä heidän sairaansaki majassa.
(Pitkitetään).