Sananen Suomen rääkännöstä
| Sananen Suomen rääkännöstä. Kirjoittanut Johan Léman |
- Kuni Neittä kiilistelin,
- Suometarta silmäilin,
- Katselin Suomen kanasta;
- Tytön helmassa havahin,
- Löysin liepeistä palasen,
- Solmuja sotkun näkyä.
- Siellä oli soikuloita,
- Somahia kirjaimia,
- Äänikkeitä keruksissa;
- Muinas ajan murtehita
- Vanhan latinan lukua. –
- Katsellessa koukkuloita,
- Nuita naurulan naarmuja,
- Jopa nauroa hyrähin,
- Veti suuta solmukkeelle,
- Nähessä näitä näkyjä,
- Köyven mutkia monia,
- Sarvikkeita silmukoita,
- Vastatusten vantehia,
- Härän silmiä somia;
- Nuita kauvan katseltua
- Viikon viessoen sanoja,
- Aivo aivohon kysymys,
- Mitään sanoo Suomalainen
- Näistä viurun vantehista?
- Mitään virkkoo Suomen veli
- Vihta vauluista ouvoista?
- Ensi näki etu päässä
- Alku sanan Æ-stä,
- Jota ääksi ääntänevät,
- Entäs toista Œtä,
- Sekä Ø seipähässä,
- Kuta ööksi kutsunevat,
- Viisaat pulskeat puhuvat;
- Totta ovat aivan ouvot
- Sekä silmille sotkuset. –
- Entäs viivat vinollansa
- Pisto-piirrot äänten päällä
- Kynän nenällä nykityt,
- Kukon kynnen kaapsimia,
- Nuiksi nuota Suomalaiset
- Sanois omalla sanalla,
- Vielä liittäs liian nimen,
- Sanos suomuksen nävöksi,
- Meri-kalasen mekoksi;
- Kuka kuksi, mikä miksi
- Nimitäs nuita koneita. –
- Eikä voittoa vähäänä
- Koukkusista kirjaimista
- Nuista silmukka-sanoista –
- Eiköön vaiva enänisi,
- Luku tuhollen tulisi,
- Sanasia sanottaissa
- Suomen kielellä sulolla.
- Otas kynä kätehesi,
- Teräs-puikko pivohosi,
- Miesi oppilan pajasta; –
- Toinen pistä toverilles,
- Suomen synty-sikiälle,
- Maamme umpi-uroholle,
- Pohjolan perän pojallen:
- Koitelkaapa kumpi teistä,
- Voisi sanan suoritella
- Ennen ennättää kirjaimen
- Pistää paperi-levylle.
- Luulen minä lukiani,
- Että jäätki jälki-päähän
- Kiini soikura-sanoisi,
- Viurun vaurun viivohisi,
- Sinnek tännek suunnittaissa,
- Kuni köysi kääreisihin
- Silmä solmusten sisähän. –
- Vaampa silmääppäs sivulles
- Katsos tuota tollompata,
- Kuinka höyhen heilahtaapi,
- Kärki käypi luikkahasti,
- Selvästi sanat sitoopi,
- Vanhan suomen kirjaimilla,
- Äänikeillä äitin kielen,
- Sanan sauvoilla parailla
- Ilman vauluitta venosen;
- Empä usko, enkä luule,
- Että Suomi suvahteepi
- Taikka tahtoopi oppia
- Vanhan latinan lateita,
- Muitten kielten murtehia,
- Muinas Munkkehin lukuja,
- Komppa koikura sanoja
- Ottaa kielehen omahan.
Lähde: Sanomia Turusta 14.11.1862.