Sananen selitykseksi sakinkielestä

Kirjoittanut anonyymi

Sananen selitykseksi sakinkielestä.

Kuten ulkomaiden suurkaupungeissa, niin on myös Helsingin apasheilla eli sakilaisilla oma kielensä. Se tosin ei ole aivan täydellistä, vaan on sitä puhuttava joko suomen- tai ruotsinkielen yhteydessä. Tämä H:gin sakinkieli oli noin 15—20 vuotta sitten yksinomaan pienten sanomalehtipoikien omaisuutta. Sen sanavarastokin oli sangen köyhää. Tyydyttiin vain muuntelemaan sanomalehtien y.m. nimiä. Esim. Suometar oli kuten vieläkin »Susi», H:bladet »Sity», Työmies »Työsi». Koulu oli »skole», opettaja »maijari» j.n.e.

Useita vuosia sitten, kun väkijuomakauppaa supistettiin ja rajoitettiin, alkoi salakapakoiminen rehoittamaan, synnyttäen sen mukana »sakilaisuuden».

Nyt siirtyi pikkupoikien sanasto varttuneemmalle polvelle ja syntyi siihen lukemattomia uusia sanoja. Kuka kulloinkin on uudelle sanalle seppona ollut, on tietymätöntä.

Uusia, itsenäisiä sanoja ei nykyään juuri enään synny. Sen sijaan muokkaavat he vanhoja sanoja uusiksi, jos nimittäin se on jo liian tunnettu. Esim. »varastaminen» on läpikäynyt seuraavat muunnokset: »skrepata», »snutaa», »ritsaa» ja lienee se nykyään »bommailemista».

Poliisi oli muinoin »slurri», sittemmin »pollari» ja nykyään »jepari» tahi »koukku».

No niin. »Sakin» sanavarasto on sentään niin laaja, että siitä voi muodostaa miltei itsenäisiä lauseita, esim.: »Snilkkasin tolta knärriltä fimtsikan ja dullasin tvärt skansikseen skruutaan.» (Kerjättyäni tolta herralta 50 pennisen, kävelin kohta kansankeittiöön syömään.)

Mikään sointuva kieli se suinkaan ei ole, mutta kyllä omiansa arvoisille »sakilaisille».

Sakikielen professori.

Lähde: Sananen selitykseksi sakinkielestä. Kurikka, 1.5.1915, nro 9, s. 8. Kansalliskirjasto Viitattu 17.10.2020.