Sankari (Mäkinen)

Sankari. (Raittiustyön satavuotis-juhlana 1885). Kirjoittanut Antti Mäkinen

Kau’an ryhmää Laokonin,

Kärsimistä katkeraa –

Myrkkyhammas käärmehissä

Lapsinensa surman saa –

Ihmetellen urhot itki,

Hellät naiset kasteli

Kyyneltulvin, lapsukaiset

Vaikeroiden katseli.

Äiti lasta rintoihinsa

Tajutonta painaltaa,

Kuni katsois armahansa

Tuskallista kuolemaa,

Käärme kuni väijyksissä

Salaa lasta vainoais;

Äiti huokaa rauhatonna,

Vavahdellen rientää pois.

Kovan kovaan kohtaloonsa

Sortuu urho lapsineen:

Apua ei mailma kaikki

Hälle valituksineen.

Tuhat vuotta tuskiansa

Kärsinyt, hän vieläkin

Kärsii yhtä kipeästi,

Hellin ihmistuntehin.

Mutta kerran hellämieli

Sankari sen nähdä saa:

Ja hän päättää käärmehistä

Sukukunnan kirvoittaa!

Häll’ on loitsut vallassansa,

Joilla myrkkyrenkahat

Aukoo toisen toisestansa,

Kivut häätää kauheat.

Syvät synnyt kuultuansa,

Maininnaiset Manalan,

Käärme kirpoo uhristansa,

Myrkky-virran palavan

Syöksee kohti auttajata,

Hänet uhkaa upottaa:

Mutta tyynnä, voitollisna

Tämä työtään kiiruhtaa.

Sata vuott’ on sankarimme

Kirvoitellut kirotun

Käärmehen jo käärehiä:

Suur’ on ilo autetun!

Lapset laulaa kiitostansa

Ympärillä auttajan,

Toiset isää irroittavat

Kera viisaan voittajan.

Tuhat kertaa tuhat määrin

Vapaana jo lapset käy,

Mutt’ei vielä kirotuista

Kahlehista päätä näy.

Mutta voitonkatsannolla

Rohkeasti toimessaan

Sankari on lasten kanssa;

Kerran voitost’ iloitaan!

Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.