Sanoman eli juorun asunto

Sanoman eli juorun asunto (Ov. Met. L. XII. v. 39 etc.) Kirjoittanut Ovidius

Maitten, meren ja ilmain välillä, keskellä maata,

Kolmen kaltasen mailman rajavaiheella on paikka,

Jossa mit’ on jossain, jos kaukaisissakin, nähdään;

Tunkeu myös avojammiin korviin kaikkinen ääni.

Juoru on ottanut ylinnä asumasiansa siellä:

Tehnyt myös monet ovet ja kattoin tuhannet reijät,

Eikä hän ikänä kynnyksiänsä portilla sulje.

Päivät ja yöt ne on auki. Ja kaikki on ääntävä suuna:

Kaikessa kaiku ja kohina; kaikki se kuulttua kertoo.

Ei ole lepoa sisällä, ei oll’ ääneti missään.

Sentään huutoa ei, vaan hyminä hiljasen äänen:

Niinkuin syvyydestä, kun kaukaa alloja kuullaan:

Elikkä niinkuin antaa kaukasin ukkosen ääni,

Kulloin Isänen ilmassa synkillä piloilla pauhaa.

Ahtaus huoneissa on: väki keviä tulee ja menee:

Tuhansin juttuja kulkee, valhella siellä ja täällä

Sekoitettuna toteen. Sotkuna sanoja suihka.

Toiset ne autioit’ ilmoja pitkillä puheilla täyttää,

Toisilta ilmoitettua toisille jahtavat toiset:

Kulkein kasvaa juttu; jokainoa jatkaapi lisää.

Siell’ on kepsakas uskomus, siell’ uppiniskanen erhe,

Siell on mitätön ilo, ja hämmästyksissä pelko,

Kapina kiemaileva, ja epäillyksien kohu.

Itse hän näkee kaikki, kun taivaassa, meressä, maassa

Tehdään; tutkii myöskin kaikkia ympäri maita.

–ck.

Lähde: Morgonbladet 12.03.1846.