Sapatti

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sapatti.

Kirjoittanut Kaarlo Uskela


Luotuansa maan ja taivaan,
mailmanmenon määrättyään,
väsyi Herra työhön, vaivaan, –
kuusi päivää häärättyään.
Heittäysi loikomaan,
raajojansa oikomaan,
sanoi: ”Nyt on lauvantai.
Teinkö liian kauan, tai
jatkaisinko työtä yhä? –-
Enkä viitsi – nyt on pyhä.
Taas kun alkaa arkipäivät,
unestani herättyäin,
töitäni kuin kesken jäivät
uutta voimaa kerättyäin
jaksan jatkaa, toimia,
ponnistella voimia.
Jos on onni myötäni,
kuten toivon, työtäni
mikään häiritä ei saata.
Vaan nyt tahdon hetken maata.”
Tuumi näin ja nukkui heti,
väsyneitä aivojansa
lepuutellen unta veti,
muistanut ei vaivojansa.
Suloist’ oli virua,
huomannut ei pirua,
joka astui tilalle,
pani kaikki pilalle.
Pirun haltuun luomakunta
jäi, kun Herra veti unta.
Herättyään Herra näki
kaikki perin muuttuneena.
Taivaallinen sotaväki
kuuli hänen suuttuneena,
kiukuissansa sähisten
kiroavan rähisten:
”Piru vieköön koko maan!
Min’ en koske mokomaan!
Ikuisesti vedän unta –
työskennelköön ihmiskunta.”


Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.