Sapphon laulu

Sapphon laulu

Kirjoittanut Sapfo

Sen ma taivaisten tasaverraks arvaan

miehen miekkoisen, joka kasvotusten

kanssas istuu, sun sulo-äänes soinnun

luonasi kuulee,

naurus helkkeen hempeän. Siitä multa

kohta sylkähtää sydän, rinta syttyy.

Sillä silmiis jos minä katsahdankaan,

niin puhe puuttuu,

kieli kangistuu, tulivirta vieno

kautta suonten soutavi kaikkianne,

silmä himmentyy, kohisee ja soipi

korvani silloin;

kylmä vierähtää hiki, puistatuksiin

ruumis raukee, muotoni ruohon keltaa

kelmeämp’ on, poissa jo poskipäiltä

kaikk’ elon karva.

Vaan on kestää pakko, kun niin on säätty

– – –

Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.