Sata vaunulastia

Sata vaunulastia Kirjoittanut Unto Koskela

Sata vaunulastia. Purettava päivässä.

Kullankeltaista, tuoksuvaa puuta,

lankkujen päissä kirkuvat leimat.

Ja me teemme työtä!

Emme ehdi edes kiroamaan,

sillä tapulin takana vaanii

äkäinen pomo ja likainen muistikirja

ja lopputili.

Viisikymmentä vaunua.

Veturimiehet noituvat, että me laiskottelemme.

Neljäkymmentä vaunua.

Grönroos jäi putoavan taakan alle

ja vietiin taksabiilillä sairaalaan.

(Kukahan maksoi kyydin?)

Viimeinen vaunu.

Ohitse kiitää pikamoottorivene

täynnä valkopukuisia naisia

ja valkohousuisia miehiä.

Kyllä me tiedämme:

auringonkylpyjä, krapuja,

kahvia ja konjakkia,

ja välillä aina hiukan

– pthyi – hakkailua.

Joku kiroaa kamalasti,

kun veturi laahaa eteemme

kolmekymmentä uutta vaunua.

Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.