Sata vaunulastia

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sata vaunulastia

Kirjoittanut Unto Koskela


Sata vaunulastia. Purettava päivässä.
Kullankeltaista, tuoksuvaa puuta,
lankkujen päissä kirkuvat leimat.
Ja me teemme työtä!
Emme ehdi edes kiroamaan,
sillä tapulin takana vaanii
äkäinen pomo ja likainen muistikirja
ja lopputili.
Viisikymmentä vaunua.
Veturimiehet noituvat, että me laiskottelemme.
Neljäkymmentä vaunua.
Grönroos jäi putoavan taakan alle
ja vietiin taksabiilillä sairaalaan.
(Kukahan maksoi kyydin?)
Viimeinen vaunu.
Ohitse kiitää pikamoottorivene
täynnä valkopukuisia naisia
ja valkohousuisia miehiä.
Kyllä me tiedämme:
auringonkylpyjä, krapuja,
kahvia ja konjakkia,
ja välillä aina hiukan
– pthyi – hakkailua.
Joku kiroaa kamalasti,
kun veturi laahaa eteemme
kolmekymmentä uutta vaunua.


Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.