Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 10. Hankkeet venäläisten ensimäiseen tanssi-huviin

Wikiaineistosta
9. Tee-vesipidot 10. Hankkeet venäläisten ensimäiseen tanssi-huviin.
Satanen muistelmia Pohjanmaalta
Kirjoittanut Sara Wacklin
11. Tanssi-huvit


Jo monioita päiviä Venäjän armeijan Ouluun tulemisen jälkeen, antoivat reivi Kamenski ja toiset päällikkö-kenraalit pikasesti toimittaa paalin, johon kutsuttiin kaupunkin etevimmät rouvas-puolet mutta herroista ei ketään.

Täällä olivat puolisot tottuneet olemaan yhdessä sellaisissa tiloissa, samoin isät, veljet ja sulhaset. Mielipaha ja sekasotku tällaisesta kutsumuksesta olivat yleiset. Miespuoli olisi varmaan kieltänyt jokasen sinne menemästä mutta torilla seisovat kanuunat manasivat väkevästi tekemään toisin. Itkeväin naisten käskettiin siis määräaikana kello seitsemän olla valmiit.

Minäpä sitte pukeunkin mustihin, sanoi se, joka oli luvannut ei enää milloinkaan tanssia.

Ja minä, sanoi sisarensa alakulosena, minä otan pieneksi jääneen huonon pukuni. Se kelvatkoon.

Ei lapset, sanoi äiti: te olette kuulleet, että venäjän keisari ei hyveksi mustia eikä harmaita vaatteita miten teki ruotsin kuningas. Siis hänen upseerinsakaan eivät sitä väriä rakasta. Mutta meidän pitää niin pukeuda, että nämät herrat saavat meistä hyvän ajatuksen, ja että he kumminkin näkevät meidän ymmärtävän puvut valita ja ettemme mitkään tomppelit ole, jotka emme muka milloinkaan olisi sellaista nähneet. Muistatteko majuori Martinaun ja kapteeni don Bornin pitoja? Tehkää samoin kun silloinkin. Minä, joka olen ijällisempi rouva, saatan olla mustassa silkki-puvussani, mutta teidän pitää ottaa samat uudet puvut jotka tehtiin viimeistä ruotsalaisten paalia varten.

Mutta, äitikulta, mitenkä voimme me niissä puvuussa askeltakaan astua, sanoivat tytöt entisten muistojen herätessä.

Mitenkä niin, sanoi äiti. Pitkiäkö hyppäyksiä aijotte tehdä? Ovathan ne liepeestä 3 kyynärää leveät ja uumasta puolen sen verran.

Mammakulta, te ette ymmärtäneet tarkoitustamme.

Ymmärsin aivan hyvin, mutta myöskin ymmärrän mitä kieltä puhuvat kanuunat torilla. Ne sanovat, että teidän on sukkelaan pukeuminen parhaimpiin vaatteihiinne ja estelemättä kuulemaan kutsumista.

Näin kärevä oli eukko tällä kertaa mutta silloin kiiruhtikin ulos ovesta etteivät tyttärensä oivaltaisi silmäänsä kuolevaa kyynelettä. Mutta ovessa kääntyi hän vielä takasin lausuen: vai olisiko mielestänne parempi että meitä kanuunoilla ammuttaisiin syystä, ettemme ymmärrä vaatteita valita? Ei, uudet puvut teidän pitää ottaa.

Tämän sanottuansa kiiruhti eukko melkein äänin itkien portaista alas.

Olkoon menneeksi uusi puku, sanoi tytöistä toinen, koska mamma niin tahtoo. Mutta iloista katsantoa en hyvällä enkä pahalla anna ainoallekaan ryssälle, olkoon se korkeampi tai halvempi. Ja tanssimaan; siihen en ensinkään rupee. Jo sinne tullessa teeskentelen ontuvaksi, niin ettei kenenkään haluta minua pyytääkän.

Mutta, sanoi sisarista toinen, jos ne nyt olisivat niin sieviä kun Lisetti sanoi? Entä jos joutuisimme vastoin tahtoamme tanssiin! Muista kanuunia ja mitä mamma meille sanoi. Pahempi olisi niitten heittämällä tanssia.

Mitä itse tahdon, siihen ei mikään voi minua vaatia.

Minä en nyt enää lupaa mitään; me tyttö-rukat emme saa kumminkaan lupauksiamme pitää. Ja kun kerran väkisin täydyn mennä paaliin, niin yhtä hyvin siellä jo tanssinkin, jos vaan soitanto on hyvä ja herrat samoin.

Ainahan sinä olet lapsellinen, niiltäkö pedoilta olisi sitä odotettava.

Saadaanpa nähdä, sanoi toinen. Jopa siitä on hyvä aika kun viimein sain tanssia. Samassa rupesi laulamaan valssi-nuottia ja yksinään kiertämään lattiaa.

Nuoren venäläisen upserin seurassa tuli nyt isä. Tyttö vaalistui ja juoksi toista tietä ovea kohden. Mutta isä pysäytti hänen ja samassa esitteli hänelle luutnantin parooni D. sanoen: pariksi minuutiksi heitän nyt luutnantin tyttäreni seuraan.

Älkää Jumalan tähden, pappa, huusi tyttö tarttuen isänsä käteen, älkää silmän-räpäykseksikään heittäkö minua ryssän kanssa kahden kesken.

Puhtaaksi ruotsiksi vastasi upseeri: jos minä olen vaivaksi, niin paikalla menen matkaani. Suokaa anteeksi!

Sekä tyttö että isä olivat häpeiksissä. Muutenkin kaunis, oli tyttö nyt katumuksessansa vieläkin kauniimpi.

Erotessa tekivät nuoret sillä ehdolla sovinnon, että he yhdessä tanssisivat ensimäisen tanssin ja parooni lupasi olla se, joka otti rouvat paalissa vastaan.

Mammakulta, huusi tyttö äitillensä, kumpika lenninki nyt lienee parempi, jatkonen vai sitsi-lankanenko?

Olethan jo minun mielipiteeni kuullut.

Mamma; mutta todellakin on hauska nähdä miten venäläiset pitävät paalinsa. Tiedättekö että tuo nuori luutnantti, joka oli niin kaunis poika, oli Viipurista ja tuskin yhdeksäntoista vuoden vanha. Tukkansa oli kiiltävä ja kähärä ja uumaltansa oli hän niin hoikka, että yhdestä ruotsalaisesta hyvin saisi kaksi sellaista venäläistä. Ja viistoista vuotisen tytön rinnoista pääsi viimenen muistin-huokaus yli vanhan rajan. Lapsimaista sinä juonittelet, mutta eikös rupee toisia kuulumaan kun pari partasuu-kasakkaa tulee sinua tanssiin vaatimaan.

Sellaiset eivät luulemma paaliin pääsekkään, sillä parooni sanoi vaan etevimpäin upseerien sinne tulevan tilan ahtauden tähden. Ja se ei ensinkään tosi ole mitä kertoivat ruotsalaiset upseerit, että siellä teen verosta tarjottaisiin korttelittain viinaa.

Joko nyt kaikkia sellaisia kyselit tuntemattomalta paroonilta, torui äiti.

Tottapa kyllä! hän oli vanhasta Suomesta ja niin sievä etten häntä ensinkään pelännyt, varsinkin kun kuulin hänen ruotsia haastavan. Saadaanpa nähdä, mutta minä ennustan siellä tulevan hauskan. Minä unohdin sanoa, että parooni lupasi minulle opettaa ne monet uuden tapaset tanssit, jotka hän kyllä luetteli, mutta joitten nimiä en enää muista. Eikö jo ruveta hankkimaan, mamma?

Aina sinä turhiasi panet! mutta todellakin ei ole enää liikaa aikaa, sillä kello? pitää meidän olla koossa lalmanskan luona. Siitä käydään paaliin. Herrat ovat luvanneet koko ajan ulkoa pitää meistä silmän. Minua kauhistuttaa sitä ajatellessani. Mutta sinä virna, olet ilonen Käy nyt pukeutumaan ja käske Marin tehdä samoin.

Tytön mentyä huokasi eukko: lapset ovat aina lapset ja niin kävi hän itsekin pukeumaan.