Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 22. Valmistuksia Oulussa

22. Valmistuksia Oulussa.
Satanen muistelmia Pohjanmaalta
Kirjoittanut Sara Wacklin

Keisari tulee! keisari tulee! suuren laupiaan Aleksanterin saamme nähdä täällä, huusivat ihastuksissa toisilleen kaikki ihmiset nuoret ja vanhat Oulussa. ”Keisari tulee,” kaikui myöskin vanhan kuuron eukon korviin, joka piisinsä ääressä kuori juurikoita nahkiais liemeensä.

Jesus siunatkoon! huudahti akka, ilosesta säikähdyksestä lyöden kätensä yhteen niin että juurikkaan kappaleet kierivät tuhka poroon. Jesus siunatkoon, tuleeko keisari tänne mun luokseni? Mutta turhaan sai tämä mailman ilosta niin tietämätön eukko odottaa vastausta.

Sitte kun varma tieto oli saatu maaherra virastoon keisarin tulosta ja sanoma oli kaupunkiin levinnyt, oli kaikki missä henki oli, ihmiset ja eläimet iloisessa liikkeessä. Toimissa näytti olevan pääskysetkin, jotka lentää viilsivät ihan maata lähellä. Koirat haukkui ja porsaat vinkui. Oudosta kolinasta kaduilla juoksivat ne ihan pyöräpäisinä kilvassa kyytipoikain ja hevosien kanssa, joitten oli toimittaminen tieto tästä, ympäri läänin ja kuulutuksia, että kanat ja vasikat pikasesti olisivat lihotettavat, monenkertaset kyydit pidettävät valmiina, maantiet korjattavat, pienimmätkin kuopat täytettävät ja maaväen oleminen sievissä koto-kudotuissa vaatteissa ja ettei kukaan saisi käydä yli maantien ojan, vaan jokaisen pysyminen peltotyössänsä. Papisto käskettiin olemaan kaikissa kestikiivareissa keisaria vastassa.

Kaupungissa ja kaikissa sen sopukoissa sill’aikaa siivottiin, maalattiin, muurattiin, lakastiin ja raapittiin. Vanhat akat ja pojat istuivat etunojassa kaduilla hurjasti hakaten ja kaivaen kivien ympärillä ruohoa, joka monet ajat oli saanut rauhassa kasvaa. Naiset juoksivat entistä useimmin ja uteliaammin naapuristoissa saadaksensa kuulla enemmän tästä ilosesta uutisesta, joka ei heille yörauhaakan antanut.

Kaupungin valtamiehet pitivät salaisia kokouksia, joitten keskustelu-aine oli, miten parhaimmin tavoin keisaria vastaan otettaisiin ja kestittäisiin. Mutta muuta ei saatu kuulla, kun se, että eräs neuvomies oli saanut huoleksensa keisarin pöytään hankkia tarvittavia aineita joita täällä oli vaikea saada joukottain ostaa, sellaisia kun kanan poikia, kermaa, munia ja piparuuttia. Mutta näitä nyt sattui olemaan ja annettiin mieluisasti. Hyväntahtosille rouville kertosi kielevä neuvoksemme miten kuusen havuista ja lehdistä oli tehtävä kunniaportti moni-väristen lyhtien ja lamppujen kanssa, sen päälle suuri loistava A. torin yhdellä puolla. Muuten aiottiin koko kaupunki valaista ja keisari majoitetuksi kauppaneuvos Keckmanille.

Mutta, arveli eräs kaupungin tytöistä neuvokselle, miksikä täällä ei laiteta keisar-paalia, miten muissakin kaupungeissa? Kaupungin hallitushan sen voi päättää, sillä porvaristo tekee sen varmaankin mieluisesti.

Siitä syystä, vastasi neuvos, että keisari Aleksanteri ei ole tottunut tanssimaan Carlssonin viulun mukaan, eikä täällä muuta soitantoa saada toimeen. Mutta vaikka niinkin olisi, niin ei sittenkään tanssia pidettäisi, syystä että keisari on kieltänyt paljomaksavia huvia pitämästä.

Minä jos olisin Venäjän itsevaltias, sanoi impi närkästyksissä, niin antaisin keisarillisen julistuksen kautta kaikkein alamaisteni tietää, että tahdon paalin minne vaan tulen. Mitenkä saamme nyt oikein nähdä tuon jalon keisarin? Turun ja pienen Porvoon rouvaspuolet ovat keisarin kanssa saanet tanssiakin. Onko se oikeus ja kohtuus? Ja impi juoksi kamariinsa kätkemään niitä närkästyksen kyyneliä, joita silmistänsä pusersi kaupungin maistraatin huono tanssi-halu ja rouvaspuolten mielestä huolimattomuus.

Maaherra von Born oli matkustanut keisaria vastaan läänin rajalle. Elokuun 28 p. odotettiin korkeaa vierasta Ouluun tulevaksi.

Merikatteini ja kauppamies Juha Junelius, joka oli taitava merimies, asetettiin suuren purjeveneen päälliköksi, joka oli vievä Aleksanterin Oulun järven yli Kajaaniin. Vene vietiin maata myöten Oulusta järvelle.

Odotettu päivä oli vihdoin tullut ja kaikki valmiina ruhtinaan vastaan-ottamiseksi. Kaupungin kadut olivat koko päivän täpötäynnä ihmisiä, sekä omia että muualta tulleita, jotka tahtoivat keisaria nähdä. Mutta tulohetkensä ei ollut tietty. Reivi Rehbinder ja pari vaunuja keisarin seurasta, jotka eivät olleet Kajaniin menneet, olivat jo tulleet Ouluun. Ilta kului ja kärsimys samoin, odottaessa. Vihdoin tuli hevosmies täyttä laukkaa ja sen perässä suuret, monen hevosen vetämät vaunut. Kohta kuului hurraa-huutoja; suuri ihmisjoukko seurasi vaunuja, poika-parvi, joka oli juossut sitä vastaan, pyöri hengästyneenä ja kalisevin äänin niitten ympärillä. Silmän räpäyksessä paloivat tulet, mutta kunniaportti oli vaan puoleksi sytytetty. Äkisti saatiin tietää että se olikin keisarin kyökki ja kokit. Kynttilät sammuivat ja Egyptin pimeys tuli siaan. Nyt alkoi levoton odottaminen. Suuret ja pienet, köyhät ja rikkaat uottelivat kaiken yön kadulla. Yleinen oli pelästys, kun aamullakaan ei vielä keisaria kuulunut eikä tiedetty viipymisen syytä. Arveltiin jotain pahaa tapahtuneen Suomen uudelle isälle ja hyväntekiälle. Reivi Rehbinder oli koko yön levottomasti valvonut. Hänen oli kuultu kyynel-silmin jupisevan: Jumala, Suomi, Aleksanteri.

Vieläkin kului koko arveluttava päivä. Nyt jo luultiin olevan todellista pelvon syytä, mutta toivottiin sallimuksen kääntävän kaikki parhaan päin.

Iltapuoleen tuli se lohduttava sanoma, että keisari ei ollutkaan lähtenyt järvitietä, joka olisi ollut lyhempi, vaan sen siaan lähtenyt huonoa maantietä Kajaanista Ouluun, josta siis syntyi viivykki. Nyt oltiin taas ilosia. Seuraavana iltana oli keisari varmaankin tuleva.