Saulin kuolema
| Saulin kuolema. (1 Sam. kirj. XXXI.) Kirjoittanut Oskar Uotila |
- Verityötänsä päivän tehnehet
- Ovat keihäs, miekka ja nuoli,
- Vaan voittanut ei ole Israelin,
- Ei Philistealaisten puoli.
- Kera kolmen poikansa urhean
- Saul ruhtinan-iskuja antoi,
- Mut pitkäisen päivän rinnassaan’
- Hän kummia tunteita kantoi.
- «Mua Gilboan aurinko häikäisee.
- Tää iltako lie vai aamu?
- Mun silmissäin yhä väippyilee
- Tuo eilinen Endorin haamu.»
- Ja taistellaan yhä eellehen.
- Sota Gilboan vuoria kaartaa.
- Pojat Saulin kaikin on kaatuneet.
- Philistea jo Saulia saartaa.
- Saul sankari horjuu. Rintaan on
- Hänt’ osannut nuolen kärki.
- Kun sanoma siit’ oli levinnyt,
- Rivit Israelin lasten se särki.
- Lähin joukkio Saulin on surmattu,
- Muut päällikön jättävät yksin;
- Saul tappelutannerta tapailee
- Asemiehensä kanss’ käsityksin.
- «Tott’ ennusti, tottapa sittenkin
- Tuo haamu luon’ Endorin lesken;
- Tähän päättyvi matkani maallinen,
- Kuninkaallinen työ jää kesken.»
- «Se työ, joka tarkoitti elämää,
- Ei omaa, erhettyväistä,
- Vaan kansan, jonk’ ottanut Jahve on
- Iki-omaksi kansoista näistä.»
- Asemieheltä kuoleman-iskua pyys,
- Luul’ antajan kiirehtivänkin;
- Tää kielsi, niin miekkaansa lankesi Saul.
- Asemies meni miekkaansa, hänkin.
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.