Savolaisen Osakunnan Laulajille

Savolaisen Osakunnan Laulajille Kirjoittanut Otto Manninen

Mitä estettä into säikkyy

sävelviestien saapuvain!

Yli veen, teit’ ilman se väikkyy,

läpi salojen sanattomain.

Niin sointuja kaikua harmaa

Kotavuoren kallio saa,

joit’ ikinä ei – se on varmaa –

ois voinut se aavistaa.

Miss’ iltakellojen vuoro

jo kohta kerjetä voi,

niin aamun kultainen kuoro

nyt mieleen riemua soi,

tuo viestiä nuoruuden mailta,

joka vanhankin nuoreks’ saa,

sen ilmoilta siinnokkailta

sen intoa ilmoittaa.

Sen rientää helkkyvä retki –

Savonmaan salot laajat on nää.

Tämä tuomanne juhlahetki

ikimuistoksi tänne jää.

Miss’ aika ja valta jo illan

on varjojen himmeneväin,

loi sädehtiväisen sillan

lumotuita maita se päin.

Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.