Savolaisen Osakunnan Laulajille

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Savolaisen Osakunnan Laulajille

Kirjoittanut Otto Manninen


Mitä estettä into säikkyy
sävelviestien saapuvain!
Yli veen, teit’ ilman se väikkyy,
läpi salojen sanattomain.
Niin sointuja kaikua harmaa
Kotavuoren kallio saa,
joit’ ikinä ei – se on varmaa –
ois voinut se aavistaa.
Miss’ iltakellojen vuoro
jo kohta kerjetä voi,
niin aamun kultainen kuoro
nyt mieleen riemua soi,
tuo viestiä nuoruuden mailta,
joka vanhankin nuoreks’ saa,
sen ilmoilta siinnokkailta
sen intoa ilmoittaa.
Sen rientää helkkyvä retki –
Savonmaan salot laajat on nää.
Tämä tuomanne juhlahetki
ikimuistoksi tänne jää.
Miss’ aika ja valta jo illan
on varjojen himmeneväin,
loi sädehtiväisen sillan
lumotuita maita se päin.


Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.