Savon savupirteistä
[Julkaistu aiemmin aikakauslehdessä Suomen Museo 1909 n:o 4. Kirjoittanut J. M. S. eli Johan Magnus Salenius (1846-1928).]
Savon savupirtit pitemmän tahi lyhemmän ajan kuluttua ovat muinaismuistoja vain, mutta nykyjään niitä vielä on syrjäisissä kylissä ja moni vanhus vielä kiittää savupirtin ilmaa mieluisaksi. Vanhanaikuinen pirtti eli tupa tavallisesti on rakennettu paljaan maaperän tahi matalan kivijalan päälle kummulle likelle rantaa. Pirtin edessä on "kota" eli "piste", joka on pieni hienoista pirtin kattoa vasten nojallaan olevista maloista eli pystypuista tehty hökkeli, jota käytetään sekä etehisenä että ulkohuoneena. Siinä pirtin oven edusta pysyy sateella kuivana, ja talven tuiskut eivät aja sinne paljon lunta. Pirtin matala, mustunut ovi on rakennuksen päätyseinässä ja ovessa on ripa. Seinä oven yläpuolella on ulostupruavasta savusta musta. Pirttien harjaorren nojalla olevia kattoja on erilaisia, sillä saattaa olla pirtin päällä turvekatto eli nurmikatto, joka kuitenkin on harvinainen, olkikatto, pärekatto tahi tuohista tehty siten, että tuohten päälle on pantu kiviä, aidaksia tahi pitkiä, pyöreitä malkoja (se on tuohi eli malkakatto). Varakkaampien katot joskus ovat tehdyt laudoista, jotka särmillään yhtyvät toisiinsa. Mutta on myöskin kourukattoja. Ne on tehdyt hirsistä halotuista koverretuista pelkoista, joitten kouruja myöten sadevesi juoksee alas. Katon päällä on laudoista tahi ontosta puusta tehty savutorvi eli lakeistorvi, joka usein on kallellaan ja jonka alla oleva räppänä eli lakeisaukko suljetaan pirtissä luukulla. Pirtin seinät ovat kuorituista paksuista hongista, jotka eivät ole vedessä uitettuina menettäneet kestävyyttään ja joitten päät nurkissa ovat pitkästi ulkonevina eli "koirankaulalla". Seinät ovat ulkoa harmaat, mutta sisäpuoleltaan varsinkin ylempää kiiltomustat.
Pirtissä on laessa sivu-seinästä toiseen kulkevia hirsiä eli orsia, joista keskimmäinen isoin on kurkihirsi, mutta on muutamissa pirteissä kolmekin kurkihirttä eli "pilaria" kattoa eli laipiota kannattamassa. Näiden katon rajassa olevien orsien alapuolella on hienompia orsia; niinpä uunin patsaan päästä kulkee kolme ortta: yksi pirtin poikki, toinen pitkin pirttiä ja kolmas pitkin uunin rintaa. Tämä viimeksi mainittu on haahlainorsi, josta rautaiset tahi puiset haahlat riippuvat. Uunin kupeella ovat kenkäorret, likempänä ovea päreorret ja samalla puolella jalasorsi, jossa re'en jalakset painuvat. Päreorret, sukankuivuuorret ja leipävartaat usein ovat kaikista hienoimpia. Orsien järjestelmä kuitenkin eri pirteissä on erilainen. Muutamissa esim. on kaksi päällekkäin ja poikittain kulkevaa pää-ortta.
Ikkunoita eli laseja ei myöskään ole yhtä monta joka savupirtissä: Niitä on 2 pihanpuolisessa, 1 oven vastaisessa ja 1 karsinaseinässä tahi on 2 peräseinässä, 1-2 pihanpuolisessa ja alkuperäinen juoksuluukku karsinaseinässä tahi on 2 perällä ja 2 sivulla on kaikkiastaan vaan pari ikkunaa tahi ainoastaan yksi. Ruudut usein ovat rikkinäisiä, päivän paahtamia ja päreillä sekä rievuilla paikattuja.
Karkea lattia on tehty leveistä irtonaisista lankuista sekä kahtia jaettu. Mutta aikaisemmin lattia eli silta on ollut kovaksi polettua savea, jonka päälle oli valettu tervavettä. Lattiassa on irtonaisella luukulla varustettu aukko, josta portaat lähtevät alas kellariin. Siellä pidetään potaattia, nauriita ja kaljaa, talvella kanojakin. Likellä pankon nurkkaa on lattiassa pieni luukku, josta pestessä juoksutetaan vesi pois. Yöksi pannaan lattialle olkia.
Uunin ja oven välissä on "köyhänsoppi". Uunin ja peräseinän välissä on "karsinanurkka", jossa on naisten sänky, kangaspuut eli kangastuolit lähellä peräseinän ikkunaa, pieni pöytä, kätkyt, rukkia, kakkoja, pieniä jakkaroita j. n. e. Toisessa peränurkassa, miesten nurkassa, on suuri ruokapöytä. Jos ovi on etelään, niin kiukoa eli uuni on oikealla puolella sitä, mutta jos ovi on pohjoiseen, niin uuni on vasemmalla. Uuni tavallisesti myöskin on pihamaata vastakkaisella seinällä. Se on suuri, noin 2 1/2 metriä tahi syltä korkea, litteistä paasista tehty ja puiselle tahi kiviselle pohjalle rakennettu. Tavallisesti alus on hirsistä salvettu ja siinä pieni kolo eli aukko, josta pistetään pientä tavaraa siellä säilymään. Koko tämä laitos on uunin "jalka". Karsinasta pääsee uunin tasaiselle päällykselle portaita myöten, joissa paksuun puuhun on hakattu jalansijat. Uunin päällä säilytetään piakoita (leipälapiota), hiilikoukkuja, päreitä, y. m. ja siellä lautojen päällä on makuusijat. Uunin suusta ja kahdesta hormista (uunin etupuolessa olevista rei'istä) tunkeutuu ulos tupaan tulenliekkejä ja savua. uunin suun edessä on hirsistä, laudoista tahi kivistä tehty tulisija (liesi eli "liios"), johon levitetään hiiliä ja jossa padat ovat rautajaloilla tahi haahloissa. Lieden yläpuolella on patalauta (?) ja lieden kumpaakin päätä sanotaan "pankoksi". Siinä lapset usein istuvat itseään lämmitellen. Lieden päässä on puu- tai kivipatsas ja sen päässä hapankappa, josta hapanta otetaan keitettäväksi. Vasemmalla puolella uunin suuta ovat rautaiset pärepihdit uunin kupeessa, ja uuni on vuorattu hirsillä tahi lankuilla. Pitkin muita seiniä, mutta ei pitkin ovenpuolista seinää, kulkee yhdestä lankusta tehdyt, pitkät ja leveät penkit, joilla istutaan ja pitkällään ollen pidetään ruokalepoa. Niitten alla on kirveitä, tupakkahakkuri ja tupakanhakkuupetkel. Seinillä on naulapuita ja mustuneita työkapineita. Pirtin perässä miesten nurkassa seisoo ristikkojaloilla yhdestä puusta tehty leveä ja pitkä ruokapöytä; sen päällä on kaljahaarikko. Pöydän etupuolella on rahi, joka on yhtä pitkä, kuin pöytä. Joku sänky olkineen seisoo oven puolella tahi uunin vieressä ja karsinassa. Onpa pirtissä myöskin höyläpenkki ja oven puolella astiakaappi sekä ristikko, jonka päällä seisoo vesikorvo. Sillä puolella myöskin on "solkkukorvo", johon pannaan keitontähteet, potaatin hidut, nauriinkuoret, tiskuvedet y. m. Jossakin nurkassa on hylly, jossa pidetään lusikoita, veitsiä ja kahvikuppia. Likelle ovea on seinään kiinnitetty kierinrauta, jolla nahkaa muokataan. Tuolia harvoin on.
Pirtissä illalla pimeän aikana on suuri päreroihu. silloin naiset kehräävät ja miehet höyläpenkin ääressä tekevät rekiä, korvoja, vasuja, suksia y. m. Ruotilainen kiskoo päreitä. Mutta paitsi ihmisiä on pirtissä myöskin kanoja, porsaita, vuohia, vasikoita, heiniä ja ennen potaattienpanoa näitä itämässä.Jos pirtin isäntä oli varakas, niin oli porstuan toisella puolella kylmä pirtti, jonne mentiin savua pakoon, ja porstuan perällä kamari tahi ruokahuone.
Karjalassakin on savupirttejä, mutta niitten eri osat ja esineet osaksi ovat saaneet toisia nimiä, kuin Savossa. Niinpä kolpakko Etelä-Karjalassa on kipunakupu, ja uunin hirsistä tehdyssä aluksessa pidettiin kanoja.
- J. M. S.