Se yö
Ulkoasu
Se yö Kirjoittanut Eino Leino |
- Ma muistan yön sen selvästi, mi vielä
- kuin eilispäivä elää muistossain,
- yö musta, tumma verhoi maita siellä,
- mutt’ sydämessäin paloi päivä vain.
- Me istuksimme Ärjän kalliolla,
- ja myrskyn meuru ympärillä soi,
- me yksin oltiin niemell’ autiolla,
- se mielihimme oudon tunnon loi; –
- vain myrsky mylvi, tuiski Ärjän tuuli,
- ja siellä impi lemmenvalat kuuli.
- Noin mahtavasti nousi vesivuori,
- ja vahto huipulla sen kihelmöi,
- se sammaleiset rantakivet kuori
- ja hyrskyttäen rannan louhta söi.
- Mutt’ vaahtopilvet nousi taivahalle
- kuin jalopeuran harja leiskuaa,
- sen vihuri taas syöksi aallon alle,
- kohahtain sinne katos vaahto vaan; –
- näin vyöryi, nousi, laski Ärjän pinta
- kuin vierelläni sulo-immen rinta.
- Ol’ taivas tumma kuni syksy-yöhyt,
- ja myrsky ylänteissä mylleröi,
- kesäisen sineen peitti pilvivyöhyt,
- vaan väliin salamainen maahan löi.
- Ja silloin näimme laineet lakkapäiset
- ja Ärjänseljän aukinaisen tuon,
- mutt’ kohta myrskypilvet mylviväiset
- tuon valonjuovan jälleen umpeen luo; –
- ja salamoita iski tumma taivo,
- mutt’ rinnassani riehui lemmenraivo.
- Vaan vihdoin tuolta tuulenpäältä sousi
- yks’ aalto ärjyinähän summaton,
- se pyörti pilvilöihin, laski, nousi
- ja iski pärskähtäen kallioon.
- Se siitä juurinensa pajut riuhtoi,
- ja pohjaan vieri alas paadet vaan,
- tuo vaahtopilvi meiltä kasvot huhtoi,
- ja vavahteli kallio ja maa; –
- mun rintaseni rauhan laine ryösti,
- sen Ärjän syvänteihin syvään syösti.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.