Seitsemän onnetarta

Seitsemän onnetarta. (Kuvaelma lasten raittiusjuhliin.) Kirjoittanut Immi Hellén

Seitsemän neitoa esitän teille,

jospa he oisivat tuttuja meille,

asua saisivat piirissämme

hyvinä, armaina ystävinämme,

onnekas oisi kansa ja maa.

Siis heille ovet avatkaa!

Raittius nimi on ensimmäisen.

Jo sykähti sydän, kun sorjan näin sen.

Kas, kuin sen muoto on puhdas ja jalo,

otsalla asuu viisaus, valo.

Terve Raittius ihana,

elämänonnen antaja!

Lain Kuuliaisuus se on toinen heistä.

Oi, kuinka sen ryhti on kaunis meistä!

Se vääryyden voimat tarmolla torjuu.

Jos hän olis poissa, niin perustat horjuu.

Kun meillä on Lain Kuuliaisuus,

on valoisa kansamme vastaisuus.

Kolmas on Työ, tien onneen se näyttää,

se riemulla, rauhalla rintamme täyttää.

Kuhun jäntevin käsin se innolla tarttuu,

siellä kultaiset tähkät pelloille karttuu.

Se avaapi meille kuin äidin sylin.

Työnilo on maisista iloista ylin.

Työ nostaa, tukee ja kasvattaa,

elontiemme se siunaten kirkastaa.

Rakkaus heistä on keskimmäinen.

Sulaa sen seurassa sydän jäinen.

Rinta sen täynnä on taivaista tulta.

Rakkaus kalliimpi on kuin kulta.

Rakkaus kärsivän kuormaa kantaa,

uskoo, toivoo ja anteeksi antaa.

Rakkaus vain kun vallita saa,

Eedeniks muuttuu murhetten maa.

Jumalanpelko on viides sisko.

Hälle sä ovesi sulkisitko?

Muu kaikki kun pettää retkelläsi,

vieläpä viime hetkelläsi,

hän vie sinut majoihin autuuden.

Hän on alku kaiken viisauden.

Uskollisuus se kuudes on vakaa.

Hän haastaa meille kuin aikojen takaa.

Tee uskollisesti työsi kaikki,

min tehtävän täällä sä osalles saitkin.

Ihanteillesi ollos uskollinen,

niin saavutat voitonseppelen.

Rehellisyys se seitsemäs, ylväs

on kansan kaunistus, tukipylväs.

Sen tie on suora, ei vie se harhaan,

se antaa elolle pohjan parhaan.

Se vieroo vilppiä, nostaa kunnon,

se antaa puhtahan omantunnon.

Kas, vääryys sortuvi juuriltaan,

vaan Rehellisyys se perii maan.

Siis tulkaa seuraamme kaikki jalot,

niin syttyy yllämme ikivalot,

ja riemuretkeksi matka muuttuu.

Vaan Teitä ilman, oi, pohja puuttuu.

On paljon turhia kyyneleitä,

kun käydään himojen harhateitä,

kun ihmisarvomme unhotamme.

Vaan Te kun olette oppainamme,

saa Suomi onnen ja siunauksen.

Oi, taivasten Luoja suokoon sen!

1926.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.