Seitsemäntoistavuotias (1845)
| Seitsemäntoistavuotias (Den Sjuttonåriga) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- En tiedä mitä toivon,
- Ja toivon ainian,
- Sydämmen tuntuu täynnä
- Vaan outo olevan.
- Rintani raju riehuu,
- Rauhaton raukkanen.
- Mitä mä toivon, tahon,
- Mitä ajattelen?
- Tuon koko pitkän päivän
- Kuin orja ompelen,
- Oleva olen uurras,
- Ei loista tekosen.
- Pää painuu kättä kohtaan,
- Unohtuu neulainen.
- Mitä mä toivon, tahon,
- Mitä ajattelen?
- Luulin: kuin kevät kaunis
- Kukkaiset kasvattaa,
- Se mielen muka muuttaa,
- Huoleni huvittaa;
- Vaan kevät tuo ei tuonnut
- Mullenkan muutoksen.
- Mitä mä toivon, tahon,
- Mitä ajattelen?
- En rakasta kuin muinon
- Seutuni suloisen;
- Kuin päivä selkiääpi
- Niin minä pimenen.
- Koskasta surun sammuu,
- Raukenee rajunen?
- Mitä mä toivon, tahon,
- Mitä ajattelen?
- Ah, jospa jo lepäisin
- Koissa kuoleman,
- Löytäisin sielä levon
- Talossa tuonelan;
- Vaan raskas pois on rientää
- Ystävät jättelen.
- Mitä mä toivon tahon,
- Mitä ajattelen?
L. P.
Lähde: Saima 30.1.1845.