Seitsemäntoistavuotias (1845)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Seitsemäntoistavuotias
(Den Sjuttonåriga)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


En tiedä mitä toivon,
Ja toivon ainian,
Sydämmen tuntuu täynnä
Vaan outo olevan.
Rintani raju riehuu,
Rauhaton raukkanen.
Mitä mä toivon, tahon,
Mitä ajattelen?
Tuon koko pitkän päivän
Kuin orja ompelen,
Oleva olen uurras,
Ei loista tekosen.
Pää painuu kättä kohtaan,
Unohtuu neulainen.
Mitä mä toivon, tahon,
Mitä ajattelen?
Luulin: kuin kevät kaunis
Kukkaiset kasvattaa,
Se mielen muka muuttaa,
Huoleni huvittaa;
Vaan kevät tuo ei tuonnut
Mullenkan muutoksen.
Mitä mä toivon, tahon,
Mitä ajattelen?
En rakasta kuin muinon
Seutuni suloisen;
Kuin päivä selkiääpi
Niin minä pimenen.
Koskasta surun sammuu,
Raukenee rajunen?
Mitä mä toivon, tahon,
Mitä ajattelen?
Ah, jospa jo lepäisin
Koissa kuoleman,
Löytäisin sielä levon
Talossa tuonelan;
Vaan raskas pois on rientää
Ystävät jättelen.
Mitä mä toivon tahon,
Mitä ajattelen?

L. P.


Lähde: Saima 30.1.1845.