Seitsemæistoista vuotinen

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Seitsemæistoista vuotinen.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


En tiedæ, mitæ toivon,
Ja toivon kuitenkin,
On tyhjæ sydæmmeni,
Ja tæysi sittenkin
Nîn levottoman mielên
Min sŷksi løytænen?
Ah, mitæ toivon, tahdon,
Ja mitæ âttelen?
Ûrasti kaiken pæivæn
Ôn ompelevinân,
Vân tyøstæni ei mit^æn
Næy toki tulevan.
Ei lîu neulaseni;
P^æ vaipû kætehen.
Ah, mitæ toivon, tahdon,
Ja mitæ âttelen?
Mæ lûlin: Kevæt tulê,
Ja luonto ûdistû,
Ehkæpæ sillon suru
Ja mieli mûttântû.
No, tuli kevæt, kesæ;
Mæ olin entinen. –
Ah, mitæ toivon, tahdon,
Ja mitæ âttelen?
En rakasta, kuin muinon,
Suloista lâksôni,
Kuin pæivæ kirkastüpi,
Mustûpi muotoni.
Levottomûden liekki
Millonhan sammunên?
Ah, mitæ toivon, tahdon,
Ja mitæ âttelen?
Voi, jos jo saisin mûttâ
Pois tuonne tuonelân,
Tuo sydæn ehkæ siellæ
Løytæisi lepoân;
Vân riemut ystævŷden
Kuin jætt^æ râhtinen?
Ah, mitæ toivon, tahdon,
Ja mitæ âttelen?

[Gustaf Reinhold] B[lom]q[vi]st.


Lähde: Kansan Lehti 5.6.1869.